Kyllä tämä elämä on nykyään hektistä, kun ei ehdi tätä blogiakaan päivittää. Vai oisko vain niin, että elän niin tylsää elämää ettei tapahdu mitään päivittämisen arvoista... ;)

Tämän vuoden lisenssikin on vielä hankkimatta, pitänee tänään pistää se asialistalle. Jos vaikka jossain vaiheessa menisi hakemaan Raivolle ne pari puuttuvaa nollaa suuria karkeloita varten.

Hirmuisenkin pitäisi joskus aloittaa kisaaminen, mutta tällä hetkellä se tuntuu tosi kaukaiselta haaveelta - meillä on vielä NIIIIN paljon treenattavaa. Innokas se kyllä on ja mukavan nopeakin, mutta ihan joka osa-alueella on vielä kehitettävää. No, kaarrokset ovat ihanan pieniä ja ohjauskuvioista suurin osa menee oikein mallikkaasti, mutta kepit, kontaktit, irtoaminen, takaaleikkaukset... Huoh! Ja ehkä joku äänenvaimennin olisi ihan kiva saada myös, sillä se jaksaa kiljua ihan koko radan ja vähän muutenkin.

Eilen ja perjantaina oltiin treenaamassa, tänäänkin ollaan menossa. Yliannostus tiedossa? Kaikkien (Tiri, Raivo, Orm, Hirmuinen) kanssa hinkattiin kontakteja, Ormin ja Hirmuisen kanssa tehtiin vähän ohjauskuvioitakin. Arvo meni puomin kolmesti ihan itsekseen (näin turvallisesti sitä opetetaan koiraa esteille...).

Arvo I on kyllä melkoisen mainio pakkaus. Se on sen verran villi, että on kyllä muutamaan kertaan tullut mietittyä, että ovatko ne pennut aina oikeasti tällaisia. Miten sitä ihminen ikinä vapaaehtoisesti edes ottaa uutta pentua? Toivottavasti minulla ei kohta ole ongelmakoiraa käsissä, sillä Arvolla tuntuu luonnetta olevan ihan mukavasti, ja esim. uloslähtiessä se haastaakin isäänsä melko kovin ottein. Minullekin se osaa äristä, jos esim. väärässä kohtaa nostan sen syliin. Kynsiä leikatessa jouduin vartin painimaan sen kanssa, ennen kuin saatiin homma hoidettua. Ihana pieni häirikkö. :) (kysykää vuoden kuluttua, olenko vielä samaa mieltä...)

Pari viikkoa sitten olin Hallicupissa kisaamassa Hirmuisen ja Raivon pojan Tintinin kanssa. Hirmuinen meni taas yllättävän hyvin, vaikkei nyt tuloksella päästäkään kehumaan. Tintiniä ohjasin ekaa kertaa ikinä, ja se meni myös hyvin (vaikka ohjasinkin huonosti). Enpä ole koskaan tainnut niin nopeaa koiraa ohjata, kiitos Lillanille luottamuksesta ja koiran lainasta! Tulevana lauantaina olisi tarkoitus taas mennä kisaamaan ainakin Hirmuisen kanssa.

Jossain vaiheessa pitäisi aloittaa oikea kisaura äitini luo muuttaneella Torilla. Kepit pitäisi vielä opetella, sitten se olisikin aikalailla valmis kisakoira, kiitos edellisten omistajien hyvän koulutuksen :). Mirrin kanssa äiti on kaiketi menossa Savikon Sepon alkeiskurssille, joten toivottavasti meillä on sitten jatkossa edes yksi koira, joka on alusta asti opetettu oikein. Jotta koiria ei vain olisi liian vähän, tuli äidilleni jenkeistä myös kaksi nuorta pojankoltiaista. Jos vain mahdollista, niin sen Bimin näköisen ja oloisen Bimin lapsenlapsenlapsen ottaisin itselleni heti. Mutta jos joku on siis mukavaa, jo sisäsiistiä nuorta poikaparsonia vailla, niin äidilläni on pari sellaista tarjolla... :)