Aamulla kun heräsin pissattamaan ja ruokkimaan koiria (ennen kuin häivyin takaisin pehkuihin), oli mittarissa pakkasta -18 astetta. Vähän turhan kylmää minulle, vaikka talvesta pidänkin. Kun puolen päivän jälkeen lähdettiin ajamaan kohti hallia, oli pakkasta jo nelisen astetta vähemmän eikä ilma tuntunut liian kylmältä, kun oli tarpeeksi vaatekerroksia päällä.

Kaikki koirat pääsivät treenaamaan. Bim meni putkea, keinua ja puomia yhtä kovalla innolla kuin aina. Raivo meni kontakteja ja keppejä. Roisto karkasi kaikilta kontakteilta ennen lupaa... Kiku meni keppejä, keinua, puomia ja rengasta. En ymmärrä miten rengas on nyt ongelma, kun kesällä ei mitään ongelmia ollut.

Roihu ja Orm vuorottelivat, kun tehtiin pieniä muutaman esteen pätkiä. Orm tosin teki aikalailla yksittäisiä esteitä, kun ihan niilläkin on ongelmia. Kepit se meni kerran jopa "väärältä" puolelta, mutta edelleen kaivataan vauhtia ja varmuutta. Renkaan se hyppää välillä hienosti, muutaman kerran hyppäsi sen niin, että kolautti itsensä siihen. Toinen pätkä, joka sisälsi kolme rinnakkaista hyppyä, keinun, puomin ja A:n meni meiltä hyvin. Kolmas pätkä alkoi pussilla, jota tehtiin ihan yksittäin ja niin että kangas oli kokonaan avattuna loppupäästä. En tiedä liukasteleeko se kankaalla vai miksei se voi juosta sitä läpi. Lisäksi se yritti kerran tulla sieltä hypäten ulos (vaikka pussi siis kokonaan auki). Mistä se senkin keksi? Paljon siis vielä treenattavaa. Sukulaiskoirille tässä todiste siitä, että kyllä meidän treenit välillä näyttävät agilitylta (vaikka kaarrokset pitkiä ja ohjaaja huono):

http://s237.photobucket.com/albums/ff36/kirinlauma/?action=view&current=PICT1195.flv

Inkoossa lenkillä

Treenien jälkeen lähdettiin isäni luo lenkille. Lumikengät unohtuivat kotiin, joten jouduttiin tarpomaan pitkin peurojen tekemiä jälkiä. Oli melkoisen rankkaa kävellä kapeaa polkua, joka oli osin kovettunut epätasaiseksi. Helpommalla olisi päässyt kulkemalla hangessa, mutten halunnut kastella kenkiä ja nilkkoja ihan kokonaan.

Kikukin oli lenkillä, mutta sitä ei kauheasti näkynyt, joten se ei päässyt kuviin. Pihalla onneksi näin, kun se pyydysti isäni talon vierestä ison, pullean hiiren. On se nopea!

Hollolassa astutusreissulla

Inkoosta suunnattiin kohti Hollolaa. Vaihdoin matkan varrella äitini kanssa autoa ja sain kyytiin myös sen astutettavan, Tirin. Pojat olivat koko matkan aivan hipihiljaa, vaikka kyytiin tulikin juuri tärppipäivät omaava narttu. On ne ihania!

Bimin lapsi Jalo hoiti homman nopeasti, mutta ei lopulta jäänyt kiinni. Nyt sitten jännätään, riittikö se saattamaan alkuun jälkikasvua pariskunnalle. Jalo oli yhtä komea kuin ennenkin - se näyttää ihan Bimiltä ;).

Puoli kymmenen aikoihin oltiin vihdoin kotona. Koirat saivat ruuan ja nyt ne nukkuvat tyytyväisinä. Huomenna ei onneksi ole mitään virallista ohjelmaa, joten minäkin saan nukkua juuri niin pitkään kuin nukuttaa. Toivottavasti herään ennen kuin aurinko on laskenut...