Sm-kisaviikonloppu alkoi mainiosti, sillä Tiri otti mini2-luokassa nollavoiton. Meitä ennen radalla meni niin nopea borderterrieri, etten uskonut voiton olevan mahdollista, mutta ilmeisesti kaarrokset olivat meillä sen verran tiukempia, että aika riitti voittoon. Kontaktit sujuivat hyvin (tosin käsinäytöllä) ja radalla tekemäni syli- ja poispäinkäännöksetkin toimivat, kun ehtinyt tehdä persjättöä/valssia niihin kohtiin, mihin suunnittelin. Loppusuoralla Tiri joutui odottelemaan minua, kun omat jalat eivät enää vieneet ruhoani eteenpäin, joten siihen paloi vähän aikaa. Irtaantuminen on meillä edelleen se suurin ongelma. Mutta nolla mikä nolla, nyt tarvitaan enää yksi sellainen kolmosiinnousua varten, ja sitten pääseekin jo keräämään SM-nollia. Tosin mehän ollaan tavallaan valmentajan asettamassa kisakiellossa, eli ihan kauheasti en uskalla kisailla, ennen kuin saadaan perusasiat hanskaan...

Lauantaina oli sitten joukkuekisa, johon starttasin kahdella koiralla. Raivo sai puomilta kontaktivirheen. En olisi protestoinut, vaikka olisi saatu virheet myös A:lta ja keinulta, mutta ilmeisesti ne se teki tuomaria tyydyttävällä tavalla. Sani pomppasi keinulta sen verran sivuun, että häkellyin siitä sen verran, että kepeillemeno meni pipariksi. Molemmille siis radalta vitonen. Lägin minijoukkueessa Elkie sai lisäksi hyllyn ja Poppana 15 vp., joten joukkueen yhteistulos oli 25 vp.

Sunnuntaina ei sitten päästy kummankaan koiran kanssa edes puolta rataa. Sani sai ensin virheen kepeillemenosta, jonka jälkeen se tuli vielä yhdestä hypystä ohi. Koska kympillä ei enää olisi ollut asiaa finaaliradalle, ajattelin säästää itseäni, koiraa ja kaatosateessa värjöttelevää yleisöä ja tulin suorinta tietä maaliin. Suorinta tietä maaliin tultiin myös Raivon kanssa, kun kakkosriman putoamisen jälkeen tuli vielä Raivolle harvinainen virhe kepeillemenosta. Pikkaisen harmitti, mutta eipä sitä voi muuta kuin yrittää treenata enemmän, niin voisi joskus vähän pärjätäkin :).

Omien starttien jälkeen otin tunnin tirsat asuntoautossa, ennen kuin palasin sateeseen medejä seuraamaan. Medeissä onneksi Satu ja Liisa tekivät nollan, joten edes joku seurueestamme pääsi finaaliin. Finaalit olivat jännittävää katsottavaa, ja minien ja medien ajaksi jopa vesisadekin vaihtui puolipoutaan. Mineissä saatiin hienosti kaksi parsonia kympin sakkiin: Tuija ja Tupu (sija 10) sekä Lauri ja Mimmi (sija 5). Mitalikin oli parsoneilla lähellä, mutta harmittavasti Ville ja Kleni törmäsivät ennen toiseksi viimeistä estettä, mistä he saivat vitosen kosketusvirheenä.

Medeissä Sari ja Tuikku tekivät taas kaksi nollarataa, tällä kertaa sijoitus oli 10. Satu ja Liisa selvisivät finaalissa maaliin vitosella, joka toi hienosti sijoitukseksi 20 yli 130 koirakon joukossa. Maksien finaali oli jännittävää seurattavaa, kuten aina. Aivan uskomattoman upeita koiria ja ohjaajia! Ja ensi vuonna meidän pitäisi Marin, Roihun ja Ormin kanssa olla samassa seurassa...;)

Minä lähden pian Olympiastadionille nuoruusmuistoja verestämään ja Bon Jovia kuuntelemaan, eli tänäänkään ei pääse ajoissa nukkumaan. Varkaudesta palasin yöllä kotiin klo 01.30, ja kun Varkaudessakin yöunet jäivät johonkin seitsemään tuntiin per yö, niin eipä paljon meinaa silmät tällä hetkellä auki pysyä. Onneksi pian on juhannus, ja pääsee nukkumaan yhden ylimääräisen aamupäivän.