Orm pääsi tänään katsomaan lampaita. Aluksi se juoksi niiden ympärillä ympyrää vailla järjen hiventä, mutta lopulta se alkoi vähän kuuntelemaan ja malttoi tehdä sitä mitä pyydettiin. Lopulta se meni minun mielestäni ihan hyvin, mutta kyllähän me tarvittaisiin treeniä paljon useammin, että päästäisiin kunnolla eteenpäin ;). Ennen kotiinlähtöä Orm nuokkui pellolla hetkittäin jo siihen malliin, että luulin sen nukahtavan seisaalleen. Taisi olla rankkaa...

Menomatkalla pysähdyttiin lyhyelle ja kotimatkalla vähän pidemmälle lenkille koirien kanssa. Mielenkiintoista pysähtyä uusiin maisemiin, kun ei yhtään tiedä mitä tulee vastaan. Tänään ei onneksi tullut mitään jorpakkoja tai kesämökkejä erikoisempia. Eilen käytiin lenkillä puolitutuissa maisemissa ja törmättiin eilen mm. uusiin kärrypolkuihin. Lisäksi törmättiin leveään ojaan, josta luulin pääseväni ylitse vahdittomalla hypyllä. En sitten päässyt, vaan upposin soiseen mutaan polviani myöten. Onneksi kengät olivat niin tiukalla, että tulivat jalkojen mukana ylös, ettei tarvinnut niitä alkaa kaivamaan esille kuten joskus. Jalan tunkeutuessa mudan sisälle tunsin mudan joukossa jotain terävää (joku juuri tms.), johon löin oikean jalkani. Pienen hetken välähti mielessä tilanne, että olen tuntemattoman maaston keskellä, kaukana autosta ja teistä, avomurtuma sääressä. Onneksi on kestävät luut, joten selvisin vain edelleenkin turvonneella ja joka askeleella aristavalla koivella.