...olemme valmiita. Kaivoin tänään koirien heijastimet ja oman otsalamppuni esille. Niitä tarvittiinkin, sillä lähdimme lenkille heti "päiväunien" jälkeen klo 20. Ajattelin säästää luontoa ja bensaa sekä yhdistää huvin ja hyödyn kävelemällä taajamamme keskustan asiamiespostiin hakemaan postipaketin.

Oikaisimme alkumatkalla taloni takana olevan metsän läpi, että koirat pääsivät juoksemaan vapaina ja minä säästiin muutaman kilometrin matkassa. Koirilla matka ei lyhentynyt, sillä ne säntäilivät metsässä hajujen perässä kuin päättömät kanat. Heijastimien ja otsalampun ansiosta näki onneksi hyvin, missä ne kulloinkin pomppivat.

Metsästä päästyämme oikaisimme omakotitaloalueen läpi. Erään talon pihalla oli useampi koira ketjuissa/juoksunaruissa haukkumassa. Joka kerta, kun kuljemme talon ohi, konsertti on yhtä mahtava. En tiedä kulkeeko siitä koskaan muita koiranulkoiluttajia ohitse, mutta jos kulkee, niin on siinä naapureilla kestämistä. Minä en ainakaan kestäisi, jos asuisin omakotitaloalueella, ja lähes omalla takapihallani olisi pitkin päivää louskuttavia koiria. Minullakin on naapurissa (noin puolen kilometrin päässä) joku lähes tauottava haukkuva koira, mutta se ei onneksi kuulu häiritsevästi meille asti. No, todennäköisesti joku on agilitykisoissa tai -treeneissä ehtinyt kypsyä näihin minun räkyttäviin piskeihini ;). Siellä tapahtuva haukkuminen ei taas minua häiritse. Kotona ja lenkeillä nämä ovat onneksi yleensä aika hiljaisia.

Kiihko on muuten keksinyt oivan tavan saada aktivointipallosta nameja kunnolla ulos: otetaan pallo suuhun, noustaan sänkyyn tai sohvalle ja tiputetaan pallo maahan. Ja kappas, yleensä pallon aukosta sinkoaa useita nameja yhtä aikaa ulos. Palloa vierittämällä saman namimäärän eteen joutuu tekemään paljon enemmän töitä...;)

Päivän koiralauma: Bim, Luigii, Sani, Raivo ja Kiihko. Äiti kävi päivällä hakemassa Ormin ja tuomassa Luigiin tilalle.