Tällä viikolla oli normaalien keskiviikkoravien lisäksi ravit myös perjantai-iltana ja tänään. Eilen en mennyt "oikeisiin töihin", ettei äitini tarvinnut hoitaa koiria ravien ajan. Tänään ajoin aamulla koiria täynnä olleella asuntoautolla Kirkkonummelle. Lämmitin Sanin ja Raivon, annoin ne lainaohjaajille ja lähdin junalla kohti Vermoa. Auton ja koirat jätin kisapaikalle. Satu onneksi lupasi pissattaa koko lauman päivällä.

Junalla en päässyt kuin Espoon keskustaan, kun joku nilkki oli mennyt polttamaan Kauniaisten asemarakennuksen. Espoon keskustasta matkasin sitten melkoisia pikkuteitä kulkeneella bussilla vihdoin Vermoon, jossa olin puolisen tuntia suunniteltua myöhemmin. Ohjelmassa oli voittajien kukitusta, missä tosin alan olemaan jo sellainen muinaismuisto, että ensi keväänä on pakko jäädä eläkkeelle, kun ei enää oikein mene "kukkaistytöstä". Minun piti olla eläkkeellä jo näissä raveissa, mutta olin nyt sitten kuitenkin vielä kerran opastamassa seuraajaa.

Ravien jälkeen matkasin taas junalla Kirkkonummelle, mistä pääsin lähtemään pienemmällä autolla kuin olin sinne tullut. Äitini oli tänään terriereiden erikoisnäyttelyssä, josta selvittyään kävi hakemassa asuntoauton ja koirat ja jätti minulle oman autonsa. Melkoista säätämistä...

Kisoissa Raivo sai kaksi hylkäystä. Ensimmäisen radan ehdin itse juuri nähdä, ja se oli tosi sujuvannäköinen sitä yhtä hylkäyskohtaa lukuunottamassa. Raivo haki yhden hypyn jälkeen suoraan edessä olleen putkensuun, minne ei tietenkään tuomarin mukaan kuulunut mennä. Toisellakin radalla hylky tuli putkelta (meni putken väärään päähän). Noita putkikuvioita meidän pitäisi kyllä näköjään treenata ihan urakalla, koska niillä on aiemminkin ollut paljon vaikeuksia. Sani sai ensimmäiseltä radalta vitosen (kielto hypyltä, jonka edessä se ehti vetää kuulemma kymmeniä pyörähdyksiä) ja toiselta nollan. Joukkuekisassa Sanille tuli vitonen puomilta. Joukkue sai kuitenkin pronssia, ja Sanikin sai kassillisen herkkuja ja ruokaa, joita se ei kyllä valitettavasti itse pääse syömään muutenkin turhan muodokkaan ulkomuotonsa takia. Hurjasti kiitoksia molemmille lainaohjaajille, Liisalle ja Sadulle!

Raivo kunnostautui tänään kotona autonhajottajana. Ne lähtivät Ormin kanssa ulko-ovesta ulos sellaista haipakkaa, että Raivo törmäsi auton etusumuvaloon, jonka muovinen pidike tietenkin murtui. Otti päähän niin vietävästi ja ottaa vieläkin! Itse yrittää ajella varovasti, ettei vaan ikinä kolhi autoa mihinkään, ja sitten yksi idiootti menee tiputtamaan valon, jota ei ainakaan pikaisella tutkimisella saa enää mitenkään paikalleen. Tai saihan sen, jeesusteipillä... Ja näyttää tosi hienolta. Pitää varmaan ottaa molemmat valot kokonaan pois, mikä sekin ottaa päähän. Niillä valoilla ei itseasiassa ole muuta virkaa, kuin että ne näyttävät kivoilta. Koskaan en niitä ole käyttänyt, mutta en kyllä halua niistä luopuakaan juuri ulkonäköseikkojen takia. Turhamaista?