Tänään olen tehnyt vaikka mitä, vaikka kämppä edelleen odottaakin laittamistaan. Sain sentään yhden huonekalun maalattua, joten jotain edistystä kämpän laittamisenkin suhteen.

Tänään heräsin jo kymmeneltä ruokkimaan koirat, polkemaan kuntopyörällä, syömään aamiaisen ja tiskaamaan. Sen jälkeen olikin aika päiväunille. Päiväunien jälkeen käytiin kaupassa, tein herkullista bataattikeittoa ja proteiinipannaria, käytiin koirien kanssa lenkillä, kävin Ormin kanssa juoksulenkillä, ruokin koirat ja itseni ja sen jälkeen olikin taas aika päivänokosille (kyllä, minä voin ottaa päivässä vaikka kuinka monet nokoset - olen erinomaisen hyvä nukkumaan).

Päivän toisten päivänokosten jälkeen maalasin yhden huonekalun ja fillaroin kuntosalille ja takaisin. Kuntosalilla oli jalkapäivä, joten todennäköisesti en huomenna kävele kunnolla kaiken pyöräilyn, juoksun ja jalkakyykkyjen jälkeen.

Otin Ormin mukaan juoksulenkille ihan yksin, sillä edessä oli tavallaan kevään ensimmäinen kunnon lenkki, joten en halunnut mitään ylimääräisiä v-tutuskäyrää nostavia tekijöitä (eli hajuista kiinnostuneita parsonuroksia) mukaan, sillä juokseminen itsesssään on jo tarpeeksi v-tuttavaa.

Ormille teki muutenkin hyvää päästä yksin liikenteeseen, sillä huomasin, että sehän pelkää esim. mopoja ja autoja, kun mukana ei ole noita isoja, pahoja terrierejä sitä suojelemassa. Varsinkin loppumatka oli varsin rasittava, kun juostiin tienvartta, ja aina auton tullessa Ormin piti yrittää päästä ojanpohjalle.

Ormille tekee juoksuvyössä ravaaminen muutenkin hyvää, että saataisiin sen jumeja estettyä. Nyt vain harmitti kun ei ollut valjaita käytettävissä, joten se juoksi osan matkasta mutkalla, kun väisti sitä puolta mille juoksuköysi laskeutui. Ravi ei muutenkaan ollut parasta mahdollista, joten kyllä meidän pitää ravaamisharjoituksia jatkaa ahkerasti. Onpahan itselle tosi hyvä syy käydä juoksulenkeillä, vaikkei huvittaisikaan...