Orm on taas yksinään pihalla pimeässä, eikä halua sisälle. On se omituinen! :) Toisaalta hyvä että se viihtyy siellä pihalla, niin on ainakin joku jonka heittää ulos, kun alkavat koirat ottaa päähän. Eilen illalla taas vähän paloi minulla käämit, kun Raivo tuli kotiin äitini luota. Se meni torstaiaamuna hänen kanssa hakemaan rokotukset, ja palautui minun luokseni vasta eilen illalla. Reissusta kotiin palaavat koirat ovat meillä aina vähän sellaisia maailman omistajia ja elvistelijöitä, eikä Raivo tehnyt poikkeusta. Sen piti kulkua varpaillaan (näyttääkseen isommalta) ja murista muille. Kikun piti aluksi vähän murista takaisin, kun Raivo kehtaa palata takaisin Kikun laumaan. Nyt tilanne on onneksi taas normaali.

Hallicup

Tänään osallistuttiin Ormin kanssa Lägin epiksiin mölliluokassa (kisan ulkopuolella). En jaksanut herätä turhan aikaisin, joten ei viitsitty mennä aiemmin startanneeseen kisaavien luokkaan. Radalla oli pussi, mutta se sujui varsinkin ekalla radalla ihan ripeästi. Ekalla kiekalla Orm lähti puomilta ilman lupaa, joten palautin sen. Lisäksi se tuli vikasta esteestä ohi, kun en sitä sille ohjannut. Toisella radalla ei tainnut tulla mitään virheitä. Erityisen tyytyväinen olen yhteen kohtaan, jossa käärmekädellä käänsin Ormin. Kääntyi tosi hyvin :).

Hallicupin jälkeen jäin vielä treenaamaan. Mira ja Satu auttoivat taas pussin kanssa. Orm meni sen lopulta oikein reippaasti lelun perässä. Kikukin pääsi kokeilemaan samaa, ja se tykitti oikein kunnolla pussista läpi. Kiku treenasi lisäksi kontakteja, keppejä ja poispäinkäännöstä, joissa missään ei suurempia ongelmia. Orm treenasi kontakteja niin, että lelu oli muutaman metrin päässä kontaktilta odottamassa, kontaktin edessä oli nami. Tarkoituksena olisi saada se hakeutumaan itsenäisemmin kontakteille, ettei se ala odotella minua kuin vasta 2on2off-asennossa. Hyvin meni, tosin nyt treenasin vain puomilla. Puomin lisäksi otettiin keppejä ja poispäinkäännöstä. Poispäinkäännös sujuu ilman esteitä, mutta kun otetaan este mukaan, se ei enää suju. En tiedä teenkö minä jotain eri tavalla vai missä vika.

Bim pääsi myös treenaamaan, vaikka olikin taas ollut tuhma ja syönyt autossa evääni (kolme donitsia). Bim pääsi puomille ja putkiin. Raivo pääsi testaamaan kauko-ohjauksen sujumista, ja hyvin sen kyllä saa esteille käännettyä monen esteen päästäkin. Pitäisi vain luottaa... Lisäksi otettiin kontakteja. Sani pääsi puomin lisäksi treenaamaan takaaleikkausta kepeille sekä poispäinkäännöstä. Takaaleikkaus sujui hyvin, poispäinkäännöstä tahkottiin tovi, mutta sujuihan sekin lopulta.

Inkoossa lenkillä jäniskoiran kanssa

Treenien jälkeen mentiin isäni maastoihin jäähdyttelylenkille. Vähän turhan raskasta oli kulkea, kun lunta oli sääreen asti eikä hankikantoa ollut, vaan hanki oli sellainen ärsyttävän kova ja upottava. Hanki ei kuitenkaan haitannut jäniskoira-Kiihkoa. Se katosi heti kun päästin sen ulos autosta. Lähdettiin jo toisten koirien kanssa toiseen suuntaan kävelemään, mutta kun Kikua ei n. 10 minuutin huutelun jälkeen edelleenkään kuulunut, käännyttiin ympäri ja palattiin pihalle.

Kiku viiletti kauhealla vauhdilla parinsadanmetrin päässä peltotiellä, eikä korvaansa lotkauttanut kun sitä huusin. Se jatkoi järkyttävää vauhtia meistä poispäin. Noin 300-400 metriä sen edellä kulki joku ruskea eläin, joka kääntyi tieltä pellolle. Uskoisin sen olleen jänis, mutta en kyllä ymmärrä miten parson jahtaa jänistä tuolla tavoin ilman näköyhteyttä. Ei meillä muut koirat ainakaan sellaista harrasta. Kikun kunto alkoi näköjään loppua n. kilometrin juoksun jälkeen, kun hyvin kaukana horisontissa näkyi pieni valkoinen menevän pellolla jäljestäen sen ruskean elukan jälkiä. Eikä reagoinut mitenkään, kun sitä taas huusin.

Puolessa välissä lenkkiä nähtiin Kiku sitten taas, tällä kertaa metsässä jäljestämässä jotain. Nyt se tuli jopa kutsusta meidän mukaamme. Matkalla se otti kiinni ison hiiren, jonka söi vauhdissa. Ilmeisesti jahtaamissessio kulutti voimia. Kun päästiin isäni pihalle, Kiku katosi taas. Kyllä voi koira olla rasittava! Onneksi se tällä kertaa ilmaantui vähän nopeammin näkyviin kuin ensimmäisellä katoamistempullaan.

Pimpero, Kikuli ja Orkku

Yllänäkyvät nimet ovat koiriemme kutsumanimiä. Tosin viimeistä en vielä julkisesti ole käyttänyt, eikä se edes ole minun keksintöni (siitä on vastuussa Ormin veljen Roihun omistaja Mari). Minulla oli yksi koulukaveri jolla oli sama kutsumanimi, joten kai sitä voisi koirallakin käyttää.

Kiitos kaikille nimiehdotuksista! Supermiinus ja Nollavoitto ovat varsin hyviä nimiehdotuksia, mutta vähän turhan optimistisia ;). Olin ajatellut Kontaktiloikan sisarusten nimiksi esim. Keinukammoa, Lähtöongelmaa, Rimanpudotusta, Väärää Rataa ja Huonoa Hyllyä. Haluaako joku ostaa pennun? ;)