Viime yönä tultiin klo 03 jälkeen kotiin Limingalta. Onneksi on loma, eikä tarvinnut aamulla mennä töihin, kuten muutamien muiden etelän ihmisten. En jaksanut ajaa yöllä enää kotiin, joten jäin nukkumaan äitini luo asuntoautoon, josta heräsinkin tänään vasta klo 12 jälkeen. Ihme kyllä koiratkin jaksoivat kaikki nukkua ihan rauhassa siihen saakka.

Kokeessa olivat meiltä Sani ja Luigii. Luigii jäljesti ensin.Yhtään hukkaa ei sille tuomittu, mutta hyvän jäljestämisen lisäksi matkaan oli mahtunut myös vähän seisoskelua ja pyörimistä, jonka seurauksena koeaika venyi yli sallitun 45 minuutin. Luigiin tulos tällä kertaa VOI3. Sani jäljesti hyvin, mutta katkokulmalla se ei kovasta yrityksestä huolimatta löytänyt jälkeä. Kulman maasto oli sellaista Sania n. 3 kertaa korkeampaa varvikkoa, jossa se urhoollisesti pomppi ja yritti löytää hajuja varpujen päältä (sieni ei tuollaisessa maastossa kauheasti sinne maahan asti laskeudu). Sani sai 2-tuloksen.

Kokeessa oli myös Sanin ja Luigiin lapsi Onni, joka jäljesti vanhempiaan paremmin ja palkittiin toisen kokeen parhaana voittajaluokan koirana tuloksella VOI1 ja 46 p. Onni ei ole pahemmin harjoitellut ja katkokulmaakaan se ei ollut koskaan aiemmin tehnyt treeneissä tai kisoissa (nousi viime kokeessa voittajaluokkaan), joten melkoinen luonnonlahjakkuus. No, onhan sillä hyvät vanhemmat ;). Ykköstuloksen sai myös äitini sijoitusnarttu Heta, joka oli ihka ensimmäisessä mejäkokeessaan.

Me teimme äitini kanssa kaksi jälkeä. Erikoista näissä pohjoisen kisoissa on se, että jäljet suunnistetaan ja veretetään samalla kerralla, kun täällä etelämmässä ensin suunnistetaan ja vasta toisella kerralla veretetään. Erityisen hankalaksi tuo tekee makuiden tekemisen, kun on aina aiemmin tottunut siihen, että makuulle etsii parhaan mahdollisen paikan kultakin osuudelta, kun katsoo niitä hyviä paikkoja suunnistaessa ja vasta verettäessä sitten valitsee sen parhaan paikan ja potkii makuun. Nyt jouduttiin tekemään makuut aina ensimmäiseen mahdolliseen suht' kelvolliseen paikkaan, kun ei voinut luottaa siihen, että parempi paikka vielä tulee vastaan. Suunnistuskaan ei mennyt ihan putkeen, sillä toisella jäljellä kaato jäi aivan liian kauas tiestä. Pakko syyttää pohjoisessa olevaa suurempaa erantoa ;).

Maastot noilla meidän tekemillä jäljillä olivat melkoisen kamalat. Ensimmäinen jälki meni kokonaisuudessaan sellaisessa kuivahkossa suomaastossa, jonka pohja oli pehmeää ja upottavaa sammalikkoa, pinnalla oli melkein lantiolle asti ulottuvaa varvikkoa, joka tarttui jalkoihin kiinni. Aivan järkyttävän raskasta kuljettavaa! Toisella jäljellä tuota em. maastoa oli onneksi vain 2/3 jäljestä, mukaan mahtui myös 400 metriä vähän helpompaa kuljettavaa. Oli kyllä pakarat melkoisen hellänä sunnuntaina, kun oli jäljet opastanut ja purkanut. Ensimmäisellä jäljellä koira sai valitettavasti yhden hukan joka tiputti tuloksen VOI2:ksi, mutta toisen jäljen koira sai sentään VOI1:sen.

Minä meinasin hukata toisen kenkäni, kun oli viemässä kaatoa ensimmäiselle jäljelle. Upposin polvea myöten mutaan, ja lenkkari jäi sinne puolen metrin syvyyteen. Sain sen sieltä käsin onneksi kaivettua ylös ja takaisin jalkaan...Eipähän tarvinnut enää jäljelle vaihtaa kumisaappaita jalkaa, kun jalka oli jo valmiiksi märkä. Jäljellä kaaduin pariin otteeseen jalan upotessa soiseen maahan, mutta suurempia haavereita ei onneksi käynyt. Nyt pitää odotella, päästäänkö tälle vuodelle vielä kokeisiin, vai pitääkö alkaa odottelemaan ensi kautta.