Olipahan taas ilta... Olin Lägin kouluttajatapaamisessa, jonka jälkeen tarkoitus oli ajaa kotiin ja nauttia vapaasta loppuillasta. Valitettavasti äitini auton (sen vanhemman) pakoputkella oli omat suunnitelmansa, ja se päätti tippua heti kun pääsin Petterin ja Terhin pihasta liikkeelle.

Putkin oli irronnut aivan moottoritilan alta, eikä sinne päässyt ryömimään niin että olisi voinut kiinnittää sitä millään mihinkään. Se oli irti takapyttyyn asti, joka kyllä oli sitten tosi tiukasti kiinni kolmella kiinnikkeellä. En saanut putkistoa irti omin voimin, joten aikani ähkittyäni soitin veljeni hätiin. Onneksi hän ei ollut viihteellä vaan pääsi tulemaan. Hän sai sitten jonkin aikaa kiinnikkeitä irroteltuaan koko pakoputken irti ja jakoi sen kahtia, niin että se mahtui auton kyytiin. Onneksi oli apua lähellä. Mitäköhän sitä olisi voinut tehdä, jos olisi ollut jossain korvessa kaukana kotoa?

Ulkolämpötila oli illan aikana laskenut -10 asteeseen, enkä minä tietenkään ollut varautunut pukeutumisessani siihen, että joudun olemaan pitkään ulkona. Pakoputkea irrotellessa ja veljeäni odotellessa ehdin jäädyttää niin sormet, varpaat kuin reidetkin. Olen ollut kotona nyt puolisen tuntia, ja edelleen varpaat ja sormet ovat ihan kohmeessa. Asiaa ei auttanut sekään, että vein auton äitini luo ja lähdin sieltä kotiin omalla, pari päivää seisseellä jääkylmällä autollani.

Toivottavasti varpaat sulavat yön aikana, että pääsen huomenna treenaamaan. Tarkoitus on treenata Marin + Roihun kanssa ja treffit on sovittu jo kello yhdeksi, joten joudun huomenna heräämään melkoisen aikaisin (klo 11 jälkeen)...