Tänään menin jouluostosten jälkeen koirien kanssa hallille treenaamaan. Mukana oli koko viisikko: Bim, Raivo, Kiihko, Tiri ja Orm. Bim teki kontaktiesteitä ja putkia mielenvirkistykseksi. Raivo treenasi taas keppejä niin, että itse en liikkunut keppien vierellä, vaan se teki ne itsenäisesti targetille asti. Lisäksi treenattiin putken suulta kääntymistä, mikä on Raivolle näköjään tosi vaikeaa. Se ihan väkisin tulee putkesta ulos suoraan ja sellaista vauhtia, että käännös menee pitkäksi joka ikinen kerta. Pitää yrittää treenata ahkerasti myös tuota! Itse asiassa se saatiinkin kotiläksyksi viimeksi valmennusryhmän treeneissä.

Tiri harjoitteli keppejä hihnan ja targetin avulla. Lisäksi tehtiin kontaktikapistusta hihnassa. Kiihko treenasi taas verkkokeppejä. Lisäksi harjoiteltiin hyppysuoraa, jossa olin sen edellä. Orm harjoitteli putkeen lähtemistä pelkällä sanallisella käskyllä sekä eteenmenoa kahdella hypyllä (tai siis maassa olevilla rimoilla ja siivekkeillä). Myös siivekkeen kiertoa treenattiin pariin otteeseen.

On tuo Orm kyllä melko ihmeellinen! Kun jätän lelun esteiden toiseen päähän ja pyydän sitä seuraamaan minua toiseen päähän, se lähtee mukaan innolla, eikä säntää hakemaan lelua. Sitten kun sen sinne lelulle lähettää, se lähtee kuin tykin suusta. Lelulla se haluaa leikkiä vetoleikkiä minun kanssani, eikä lähde yksinään lelun kanssa ryntäämään ympäri hallia kuten esim. Kiihko tekee...

Orm toi hyvää mieltä myös juoksulenkillä. Mentiin treenien jälkeen pururadalle juoksentelemaan. Ensin juoksin lenkin Ormin ja Bimin kanssa. Koska oli muitakin liikkeellä, koirat olivat koko matkan hihnassa. Bim olisi halunnut edetä omaa tahtiaan hajuja haistellen, mutta Orm juoksi koko ajan edellä juuri sopivaa vauhtia. Sitä eivät hajut kiinnosta ollenkaan, joten se keskittyy vain juoksemiseen. Ihana koira!

Toisen lenkin tein Tirin, Raivon ja Kiihkon kanssa. Raivo ja Kiihko olisivat vain halunneet haistella toisten jättämiä merkkejä, mutta Tiri kulki sentään ihan kunnolla. En ymmärrä, miten se voi olla niin vaikeaa jättää hajut noteeraamatta ja jolkotella tasaisesti eteenpäin! Ilmeisesti oppimiskysymys. Tosin ne eivät koskaan ole saaneet hihnalenkeillä haistella sen enempää kuin hihnat antavat myöden, sillä inhoan pysähtymisiä ja vauhdinhiljenemisiä lenkillä. Mielestäni lenkillä kuin lenkillä pitää saada hiki pintaan ja syke kohoamaan, mentiin sitten kävellen tai juosten, koirien kera tai ilman niitä.