Meillä oli eilen minun ja Marin vetämän treeniryhmän kevätkauden viimeiset treenit. Pidettiin kauden päättäjäiskilpailut, joissa kauheasti ei kyllä nollia nähty. Taisivat minun ja Marin 1-2-luokan radat olla vähän turhan haastavia... Minä kyllä puolustaudun sillä, että oma ratani oli suurimmalta osin kopio yhdestä Minna Jokisaaren tekemästä 1-luokan radasta, mutta ne pari lisäämääni kohtaa taisivatkin sitten tuoda ne suurimmat vaikeudet. No, toivottavasti ei kukaan asiasta masentunut ja aikoo jatkossakin kisaamaan ;).

Treenien jälkeen jäätiin vielä treenaamaan Ormin ja Roihun kanssa. Kyllä niistä varmaan vielä agilitykoirat tulee :). Treenattiin putkesta putkeen menoa, puomia ja keinua. Puomille Orm meni ihan ensimmäistä kertaa, ja eka kerta hieman jännitti, vaikka innoissaan puomille menikin. Toisella kerralla se menikin sitten jo hyvin rennosti. Keinullakin Orm oli hieman epävarma, mutta se kuitenkin teki sen mielellään loppuun asti ja söi namejakin oikein reippaasti, joten ei taida olla mitään hätää. Keinua treenattiin edelleen niin, että se laskeutuu pehmustetun maksipöydän päälle apuohjaajan laskemana. Treenien jälkeen pojat juoksentelivat vapaina sen aikaa kun korjattiin pois numerolappuja kisojen jäljiltä, ja Orm tietenkin kaahasi sitten puomille. Veti sinne sen verran reippaasti, ettei tuosta keinusta ainakaan mitään kammoa ole tullut. Roihu-veli ei arastele mitään esteitä, ja siitä taitaa muutenkin tulla melkoinen tykki ;).

Treeneistä ajoin kotiin hakemaan vaatteita, ja oli tarkoitus jatkaa sitten melkein samoin tein äitini luo pentuja vahtimaan yöksi. Päästin kuitenkin koirat autosta pihalle, ja ne ryntäsivät kaikki haukkuen pellolle. Haukku siirtyi pihallani olevan vanhan hirsitalon luo, jolloin menin katsomaan mitä siellä tapahtuu. Koirat olivat kovin tohkeissaan ja varsinkin Kiihko ryntäili talon alle ja takaisin. Lähdin hakemaan sisältä otsa- ja taskulamppua, jonka aikana vanhan talon alla olikin jo syntynyt kunnon mylläkkä. Kiihko, Bim ja RAIVO (!) olivat todella hurjina talon alla, ja Tirikin kävi siellä säestämässä. Orm yritti väkisin tunkea kivijalassa olevasta aukosta talon alle, mutta onneksi olin sitä estämässä. Sani oli ainoa, jota tuo meno ei tuntunut kiinnostavan (kumma tyyppi, yleensä se on aina ensimmäisenä menossa mukana).

Sain vietyä Tirin, Sanin ja Ormin sisälle odottamaan ja palasin hirsitalolle lapion, talikon ja kirveen kera aseistautuneena. Välillä talon alta kuului sellaista kiljumista, että olin ihan varma jonkun pedon syövän Raivoa. Aikani yritin kutsua koiria pois talon alta, mutta kun kukaan (ei edes Raivo) ei kutsua totellut, ajattelin kaivautua saaliin luo talon lattian läpi... Ei muuta kuin kirves heilumaan, mutta eihän sieltä paksujen lattialankkujen läpi minnekään päässyt. Eivätpähän ole ainakaan lattiat lahonneet... Talon ulkopuolelta en päässyt koirien ja saaliin luo kaivamaan, kun kivijalka oli varsin tiivis siellä laidassa, missä oleskelivat.

Puolen tunnin rehkimisen jälkeen Raivo oli valmis luovuttamaan ja tuli itse pois talon alta. Puolen tunnin kuluttua siitä vihdoin Kiihko tuli ulos haukkaamaan happea. Sain sen onneksin napattua kiinni juuri ennen kuin se ehti livahtaa takaisin. Kovasti se sylissä rimpuili ja yritti päästä takaisin, mutta onneksi olin saanut pitävän otteen. Kun olin Raivon ja Kiihkon saanut vietyä sisälle, oli Bim vielä kymmenisen minuuttia talon alla yksinään, mutta tuli lopulta luokseni kun tarpeeksi koirapillillä vislasin ja kovaäänisesti sitä komensin. Se hoippui siihen malliin, että se oli kyllä varmaan aika loppu. Ehkä 14-vuotiaan koiran ei kannattaisi yli tuntia meuhkata jossain ahtaassa tilassa.

Se, mikä eläin siellä talon alla sitten loppujen lopuksi oli, ei minulle selvinnyt. Ketun hajua en tuntenut ja kuvittelisin että supin ne olisivat sieltä saaneet raahattua ulos. No, mäyrä, kettu tai supi, niin ei silti tarvitsisi tulla meidän pihallemme maleksimaan.

Klo 00.30 olin vihdoin äitini luona. Pentujen pissatuksen ja ruokinnan jälkeen pääsin inventoimaan suurten metsästäjien vammoja. Raivolla ei ollut mitään näkyviä jälkiä, tosin päätään se ei mielellään antanut tutkia. Ehkä siellä ylipitkien karvojen alla on jotain tai sitten se on vain hakannut päätään talon lattiaan tai kannatinpalkkeihin. Bimillä ei ollut näkyviä reikiä kuin toisessa poskessa. Pahimmat vammat oli Kiihkolla, jolla oli kurkussa useammat jäljet. Lisäksi reikiä löytyi päälaelta ja suupielistä. Toivottavasti se nyt edelleen toimii keinoluolilla, vaikka on saanut kunnolla köniin luonnossa. Ensi tiistaina olisi taas treenit, joissa se saanee tyytyä katselemaan kettua peltien läpi.

Tänä aamuna koko kolmikko oli tosi jäykkä ja Bim ja Kiihko vaikuttivat vähän kipeiltäkin. Toivottavasti jäljet paranevat kunnolla eikä tule mitään tulehduksia. Kiku saattaa nyt sitten joutua jättämään Lägin kisat väliin dopingvaroajan takia.