Tänään päivällä oltiin koirien kanssa lenkillä taloni takana olevassa metsässä. Koska siellä ei ikinä liiku kukaan muu kuin minä tai naapurin mies, en ottanut lyhyelle lenkille hihnoja mukaan. Tällä kertaa siellä sitten liikkuikin joku marjastaja, joten jouduimme koirien kanssa muuttamaan reittisuunnitelmaa lähemmäs kallionseinämää ja sen vieressä olevia riistaluolia. Bim ja Kiihko tietenkin katosivat jonnekin, ja kun niitä ei vähään aikaan kuulunut, lähdettiin Raivon ja Ormin kanssa luolia tarkastamaan. Mitään ääntä ei mistään kuulunut, joten pelkäsin vanhan kurpan ja sen yli-innokkaan lapsenlapsenlapsen olevan jossain syvällä luolaston uumenissa.

Luolien suuaukot ovat hiekkapohjaisessa maassa, joten ajattelin vähän pomppia siinä luolastojen päällä, jos vaikka saisin sillä kiinnitettyä niiden kahden huomion. Ei siis muuta kuin pomppimaan. Hetken päästä Raivo alkoi kuuntelemaan yhden suuaukon (niitä oli ainakin seitsemän suuaukkoa pienellä alueella) suuntaan, joten mentiin Raivon kanssa yhdessä sinne kurkkimaan. Peräännyttiin siitä sitten melkoisen vauhdikkaasti, kun aukosta hyökkäsi mäyrä kovasti muristen. Se ei ilmeisesti pitänyt siitä että kämpän katto tärisee, ja tuli katsomaan että kuka helkkari sen herätti päiväunilta... Raivo jäi haukkumaan mäyrälle ja minä mietin, että mitäs nyt tehdään. Lähdettiin kotiin katsomaan, josko kaksikko olisi palannut sinne. Olihan se, eivätkä edes näyttäneet siltä, että olisivat missään luolassa olleet. Turhaan siis herätettiin hra tai rva Mäyrä.