Hirmuinen sai eilen hirvittävän hepulin sisätiloissa, ja juoksi täysillä naama edelle päin ovea. Olin ihan varma, että sillä ei törmäyksen jäljiltä enää ole hampaita suussa. Ajattelin, että kerrankin kun meillä on koira, josta näyttäisi ihan oikeasti tulevan nätti isonakin ja jossa ei vielä tällä hetkellä kovin suuria vikoja/puutteita ole, niin sitten se törmää seinään ja menettää hampaansa. Onneksi niin ei käynyt, vaan se vain patsasteli hetken pöllämistyneenä ja jatkoi sen jälkeen riehumista.

Tänään oltiin Kirkkonummella kisaamassa. Vähän päin seiniä meni sielläkin, mutta onneksi Tiri sentään pelasti tilanteen tekemällä toisessa kisassa nollan, tulemalla toiseksi ja nappaamalla agisertin. Nyt on agisertikiintiö sen osalta täynnä ensi syksyyn saakka, joten pitää yrittää keräillä hyppärisertejä. Tiri hävisi voittajalle (nopea sheltti) vain vajaat neljä kymmenystä, joten olen tosi tyytyväinen. Luokan nopeimman ajan tehneelle Raivollekin Tiri hävisi vain 1,5 s, vaikka muutamassa kohdassa olisi ollut kaarrosta pienennettävissä. Raivon kohtaloksi koituivat taas kontaktit. Nyt pitää ihan tosissaan alkaa treenaamaan niitä niin, ettei niiden onnistuminen ole kiinni minun tekemisestäni. Minä kun en ilman jotain aivoamputaatiota saa itseäni tekemään niitä kisoissa samoin kuin treeneissä. Muuten Raivon rata meni aikalailla nappiin ja kaarroksetkin olivat tosi pieniä.

Ekassa kisassa TIrille tuli ensin virhe keppien vikasta välistä, sitten kielto puomille menosta ja vielä puomin kontaktivirhe, kun jäin niin paljon jälkeen kun jouduin lähtemään nollavauhdista kiihdyttämään yhtä aikaa sen kanssa.

Sanin kanssa mentiin viitisen estettä tosi hyvin, mutta sitten se viipyi tosi kauan putkessa ja tuli sieltä ulos kolmella jalalla. Radan jälkeen se piti toista etusta vähän ilmassa, mutta ei se mitenkään ontunut, ehkä hieman ei-niin-tasapainoisesti vain liikkui. Toiselle radalla sen kanssa en tietenkään sitten startannut, vaan se saa yrittää parantua ensi viikonlopun kisoihin levon ja fysioterapian avulla.

Raivon eka rata oli melko kamalaa katsottavaa. Raivo oli jo kisapaikalle tultaessa vähän enemmän kierroksilla kuin yleensä, ja radalla homma (=Raivo) karkasi käsistä sitten jo heti kakkosesteellä. Itse ohjasin aivan liian löysästi, Raivon kanssa pitää yrittää muistaa ottaa paljon lisää päättäväisyyttä mukaan hommaan.

Pääsin starttaamaan myös medikolmosissa pitkästä, pitkästä aikaa, kun sain lainaohjattavaksi parson Vilin, jonka oma ohjaaja ei ole kisakunnossa. Ensimmäinen rata päätyi meidän osalta jo vitosesteelle, kun Vili haki A:n jälkeen kepit, vaikka piti kääntyä viereiselle hypylle. En vain osannut ottaa hommaa tarpeeksi tarkasti, ja Vili pääsi yllättämään nopeudellaan. Toisella radalla tehtiin tosi hyvä rata loppupuoliskolle asti, mutta sitten käskyni tuli myöhässä ja Vili valitsi puomin alla olevan putken puomin sijaan. Harmi ettei saatu tulosta, sillä sillä vauhdilla olisi voinut olla ihan hyvilläkin sijoituksilla.

Kisojen jälkeen käytiin vielä Inkoossa lenkillä. Hirmuinen viiletti taas alkumatkasta kamalalalla kimityksellä Ormin perässä pitkin sänkipeltoja ja metsäteitä. On se hullu!