Eilen illalla myöhään palattiin koirien kanssa Agirodusta. Tänään sai onneksi nukkua pitkään, sillä aina tuntuu univelkaa kertyvän näillä pidemmillä kisareissuilla. Yritin paikata univelkaa lauantaina nukkumalla Sadun teltassa, mutta nukkumakaverini Orm ei ollut oikein nukkumistuulella. Heräsin horroksestani siihen, kun teltan ulkopuolelta alkoi kuulumaan ihmettelyjä siitä, että kenen koira siellä vapaana jolkottelee. Ormhan se. Uskon että se olisi kyllä tullut takaisin teltalle tai sen eteen vähän aikaa maisemia haisteltuaan, mutta muiden huolestumisen takia piti ottaa se takaisin telttaan nukkumaan.

Meidän kisaurakka alkoi vasta lauantaina, sillä olin niin pihillä tuulella etten viitsinyt ilmoittaa koiria kuin yhteen yksilökisaan per nuppi. Lauantaina minikolmoset aloittivat: Sanille puomilta vitonen, Raivolle nolla, Tipille kymppi (kielto ja puomi). Kaikkien rataan olin oikein tyytyväinen, sillä kukaan ei esim. pudotellut rimoja, mitä tuolla tiukkoja käännöksiä sisältäneellä radalla tapahtui paljon. Sanin puomi menee ihan minun piikkiini, Tipin puomilla mielestäni kyllä osui yksi tassu kontaktille. Toki paremmin se saisi sen alas asti juosta. Raivon nolla riitti 144 koiran joukossa lopulta upeasti sijalle 3, joten päästiin palkintopallille. Päästiin myös AVO SM -finaaliin, missä itse olin kuulevinani kuulutuksesta meidän saaneen kontaktivirheen puomilta, joten päätin harjoitella esteelle lähettämistä toiseksi viimeisellä hypyllä. Ei sitten lähtenyt, joten siitä vitonen. Eikä alla tietenkään ollut sitä kontaktivirhettä.

Kiku meni ykkösten radalla hienosti siihen asti, kunnes ennen keinua vähän korotin ääntäni (=karjaisin), ettei se mene A:lle. Sen jälkeen laskivat vire ja vauhti. Vauhti riitti kuitenkin nollaan ja viidenteen sijaan. Yhtä enää uupuu kakkosista. Kiku pääsi myös AVO SM -finaaliradalle, jolta saatiin kymppi ja vähän yliaikaa.

Orm pääsi vain iltakisaan, jossa se teki puhtaan radan ja nappasi LUVAn ollessaan neljäs 44 koiran kisassa. A:n se teki lentämällä, mutta onneksi jalat eivät katkenneet ja toinen takajaloista osui alastulokontaktille. Mistä lie tuon keksinyt, kun treeneissä se on tehnyt A:n välillä turhankin hitaasti... Mutta nyt on sen nollatili kakkosissa avattu.

.....

Sunnuntaina vuorossa olivat joukkuekisat ja äidillä senioreiden avoin SM. Minä menin Sanin kanssa yhdessä joukkueessa varakoirana, ja Sanin kanssa tehtiin helposti nolla. Tupla-Täplän joukkueessa minulla oli koirana Tiri, jolle tuli jostain syystä miljoona kieltoa. Saatoin ohjata sitä vähän huolimattomasti, mutta on se sellaisella ohjaamisella kuitenkin ennen hyppyjä hakenut. Nyt se piti viedä joka hypylle kuin joku möllikoira. Pitää tutkia ettei sillä ole mikään paikka kipeänä, mikä aiheuttaisi tuollaista esteiden ohituloa.

Tupla-Täplän joukkue oli Tirin (ja minun) töppäilyistä huolimatta kuitenkin hienosti sijalla 20. Sijoitus olisi ilman Tirin kieltovirheitä ja niihin kulunutta aikaa kavunnut helposti ainakin lähelle kolmen kärkeä. Joukkueen hienoista tuloksista vastasivat Raivon lapsi Maisa ja Sanna, Sanin ja Luigiin lapsi Penni ja Viivi sekä "meidän" Valo Marin kanssa. Ei kyllä Valosta uskoisi, että se on jo reippaasti yli 12-vuotias. Se meni radalla ketterämmin ja vauhdikkaammin kuin moni 10 vuotta nuoremmista.

Paras parsonjoukkue oli tänä vuonna (medeissä) sijalla viisi. Sama joukkue voitti myös Agirotuun kuuluvan pukukilpailun. Hurjasti onnea Carlokselle ja Latino Lovereilleen: Kirsi + Carlos, Sari + Tuikku, Miia + Wilma sekä Eeva-Liisa + Kiara!

Hirmuinen oli mukana ja käyttäytyi melkein koiriksi koko reissun ajan. Se sai itse valita itselleen lelun yhdestä kojusta, ja valitsi tietenkin kaikkein isoimman ja kalleimman. Suuruudenhullu!