Eilen olin Lägin Hallicupissa tuomaroimassa. On se vaan rankkaa hommaa! Pitää nostaa hattua oikeille tuomareille, jotka tekevät sitä mitättömästä korvauksesta ja vielä saavat usein haukkujakin kiitokseksi ;). Minun keskittymis- ja näkökykyni ei ole sillä tasolla, että pystyisin riittävän hyvin (ja tasapuolisesti) huomioimaan kaikkien suoritukset pitkän kisapäivän aikana. Onneksi eilen ei sentään ollut ihan kauheasti kisaajia ;).

Kisaavien maksien aikana sydän pomppasi hetkeksi kurkkuun, kun Saija ja Riepu räjäyttivät putket paikoiltaan. Olen ennen kyllä nähnyt koirien siirtävän ja jopa hyppäyttävän putkia paikoiltaan, mutta Riepu sai  räjäytettyä... Rimpulat putkenpidikkeet (vesikanisterit + narut/mustekalat) eivät auttaneet mitään, vaan päinvastoin olivat vaaralliset pompattuaan pois paikoiltaan. Onneksi/toivottavasti suurempaa haaveria ei sattunut.

Kisaavien rata näytti suunnilleen tältä:

Möllien rata:

Kisojen jälkeen jäin vielä treenaamaan omien koirieni kanssa. Mukana oli myös Hanna ja Bimin lapsenlapsi Ada.

Ensin mentiin tällainen pätkä:

Raivolle vaikein kohta oli 3-4, jossa kaarros venyi jatkuvasti pitkäksi. Tein kohdan 6-7 sylkkärillä, joka oli Sanille vaikea. Sanille oli vaikeaa myös suora kepeilletulo, kun en auttanut sitä sisäänmenossa.

Seuraavana treenattiin keinua ja putkia:

Sani ja Raivo molemmat yrittivät livistää keinulta etuajassa. Otin tämän pätkän myös pikkupoikien (Kiku ja Orm) kanssa. Otin kepit oikealta puolelta, josta Ormin työntäminen putkeen osoittautui aluksi hankalaksi. Keinun molemmat menivät ihan hyvin. Kikulla oli jostain syystä vaikeuksia irrota putkeen nro 5, Orm irtosi sinne hyvin.

Viimeinen pätkä:

Raivolla ei suurempia vaikeuksia, Sanilla hankaluuksia taas kepeillemenossa niin esteinä 5 kuin 9. Lujemmasta vauhdista suoraan kepeilletultaessa ei tälläkään radalla niitä meinannut hakea. Ysille en varmaan itse osannut sitä riittävästi kääntää keppien oikealta puolelta.

Kiku meni tämän pätkän ihan kohtuullisesti, tosin väärältä puolen pujottelu oli melkoista sähläystä. Ormin kanssa jätettiin tämä väliin ja keskityttiin putkiin ja puomille ampumisiin. Saatiin kaksi onnistunutta toistoa puomilta niin, että vaikka en itse liikkunut, se teki puomin alas asti ja ihan kohtuuhyvällä vauhdilla. Katse pysyi edellä odottaneessa lelussa, jonne se vapautuskäskyllä lähti. Ehkä meillä on vielä toivoa kuroa kiinni Roihun ja Marin kontaktietumatkaa ;).

 

Viime yö oltiin äitini luona pentuvahteina, kun äitini oli oman äitinsä tukena pappani kuoltua. Tänään koirillani oli lepopäivä, sillä aamupäivällä heitin ne vain omaan kotiimme ja lähdin Vermoon töihin. Ja huomenna taas treenaamaan...