Sani on valmistautunut Ahvenanmaan reissuun riehumalla hullun lailla keittiössä hiiriä etsien. Sani paikallisti hiiret keittiökaapin, patterin ja seinän väliin (mahtaako niillä olla ihan pesä siellä :O ), mutta valitettavasti sinne ei pääse ilman suuria kaapinpurkutöitä. Sani kävi sen verran kuumana, että luuli kädessäni olevaa pientä taskulamppua ilmeisesti hiireksi, sillä tikkasi minulle pikkusormeen reiän. Kiihko ja Raivo oli pakko eristää keittiön ulkopuolelle, koska tunnelma alkoi käymään jo niin kuumana, että seuraavaksi olisi rähinä leimahtanut liekkeihin. Nyt tunnelma on onneksi rauhoittunut, kun Sanikin tajusi, ettei kaapin taakse ole tällä hetkellä pääsyä. Lupasin Sanille, että mikäli pääsy sinne hankitaan, niin se saa olla ensimmäinen, joka kuononsa sinne työntää.

Huomenna startataan matkaan pihastani klo 6.15. Meitä on matkaan lähdössä minun, Ormin, Kikun ja Sanin lisäksi Mari ja Ormin veli Roihu. Sani on porukasta ainoa, joka on laivalla aiemmin matkustanut, joten saa nähdä miten pojat osaavat käyttäytyä. Kauhuskenaarioissani kuljen laivan käytävillä valtavan tavaramäärän (ainakin kaksi metallihäkkiä) ja kolmen koiran kanssa, joista yksi haukkuu ja söheltää (Sani), toinen yrittää tehdä syöksypusun kaikille vastaantulijoille (Orm) ja kolmas näykkii ohikulkevien ihmisten nilkkoja (Kiihko).

Hyttiin on pakko ottaa ruokailumme ajaksi (metalli)häkit mukaan Ormille ja Kiihkolle. Orm voi yrittää avata oven (joka reissulla käytävillä on juossut useita oven avaamisen taitavia koiria). Kiihko taas taitaa sisustamisen jalon taidon, ja se voi lukea ajatuksiani sen verran, että minua miellyttääkseen päättää suurentaa liian pienen hytin oleskelutilaa järsimällä huonekalut päreiksi. Kiihkon syömä sohva odottaa edelleen pääsyä kaatopaikalle, joten Kiihko ajatteli iltana eräänä auttaa minua sen pilkkomisessa. Havahduin tietokoneeltani siihen, että joku aloitti sohvan repimisen kaamealla raivolla, vaikka itse istun kahden metrin päässä. Kiihkohan se, ja kun huomasin sen toimet, se heilutti minulle häntää ja nauroi suu virneessä varmastikin ajatellen tekevänsä minulle suuren palveluksen. Ihmeellistä, että saatoinkaan syyttää Ormia tuhoista... Tosin edelleenkin uskon, että ihan kaikki tuhot eivät ole yksin Kiihkon syytä, vaan sillä on ollut myös Pikku Apulainen.

Perillä meillä on majoitus mökissä, jonka tasosta ei ole oikein mitään tietoa. Makuuhuoneita on kolme, joten saadaan ainakin ihan omat huoneet Marin kanssa. Naapuria ei pitäisi olla ihan vieressä, joten koiria voi onneksi ulkoiluttaa vapaammin kuin kaupungissa.

Ormin kisaaminen varmistuu vasta paikanpäällä. Kovasti kyllä hävettää kisata tuollaisen raakileen kanssa, joten voi olla että annetaan Roihun suosiolla voittaa tämä osio Kumpi Eka -kilpailusta. Ei Marilla ja Roihulla ole kuitenkaan mahdollista ottaa kuin kolme nollaa viikonlopun aikana, joten kyllä me ehditään heidät saada kiinni viimeistään kolmosluokassa ;).


Bim on tänään sirutettavana kypsässä liki 15 vuoden iässä. Sillä on tähän asti ollut pelkästään tatuointi, mutta äitini piti nyt tehdä viimeiset harjoittelusirutukset saadakseen oikeudet toimia virallisena tunnistusmerkitsijänä. Samalla sirutettavaksi pääsi toinen mummokööriläinen, eli Bimin lapsi Valo (liki 12 v.). Sirun saa myös Kikun kanssa samaan aikaan Suomeen lentänyt Orion, joka ei päässyt aloittamaan agilityuraansa Lägin marraskuun kisoissa, kun sen siru oli mystisesti kadonnut. Onneksi Kikun ja Ormin kisakirjat on varmistettu ja sirut tarkastettu, niin ei tarvitse ainakaan sen takia jättää Eckerön kisoja väliin...