Minulla on täällä nyt taas tuttu laumani, kun kävin vaihtamassa eilen mukaan ottamani Sanin Raivoon. Äitini tuli eilen Lapista Ormin kanssa, joten sain illalla jo Ormin mukaani. Raivo jäi äitini luokse odottamaan vielä tämänaamuista naisseuralaistaan (sama kuin eilenkin, toivottavasti pikkuisia on tulossa :) ). Minä otin mukaani sitten Sanin.

Olen tässä muutamana päivänä mietiskellyt koirien sukuja ja sitä, kuinka ne voivat olla niin erilaisia. Esimerkiksi Bim ja Raivo ovat keskenään monissa asioissa kuin yö ja päivä. Raivo on seurallinen, herttainen, hyväntuulinen, iloinen, leikkisä, nopea oppimaan ja sähäkkä. Bim taas on itsenäinen, itsekäs, viileä, kova, kankea jyrä. Bimiä ei hyvällä tahdollakaan voisi sanoa herttaiseksi. Se tekee kyllä innoissaan asioita, mutta vain siksi koska se itse haluaa, ei siksi koska joku ihminen sitä siltä pyytää. Raivo taas tekee asioita oikein mielellään ihan ihmisen pyynnöstäkin. Bimin mielestä leikkiminen on kivaa juuri niin kauan kuin hän haluaa leikkiä. Jos hän ei halua leikkiä, kukaan muukaan ei leiki.

Erilaisuudestaan huolimatta molemmat ovat hyvin rakkaita ja uskomattoman ihania :). Omat erityispiirteensä on myös kaikilla muillakin koirillamme: Kiihko on ajoittain nimensä veroinen, Orm on lauman paimentaja, Luigii on uskomattoman sympaattinen, Sania sähäkämpää väkkärää saa hakea, Lantti on melkoinen höpsö, Tiri on äänekäs ja yli-innokas ja Zora on - no se on Zora, pöllöjen sukua.

Erilainen on myös Bimin lapsi Valo, joka aikoinaan päätti muuttaa laumastamme Marin ja Elkien luokse. Valo oli Marilla aluksi kisoissa lainakoirana ja muutti sitten hetkeksi Marille hoitoon Lentävien Hollantilaisten tullessa. Mari yritti kerran Valon meille palauttaa, mutta Valo halusi lähteä takaisin Marin kanssa. Koska se Marille sopi, Valo muutti lopulta kokonaan hänen luokseen ja omistukseen. Valo viihtyi ilmeisesti paremmin Marin ja Elkien pienemmässä laumassa kuin meillä. Valo on meille hyvin rakas, joten muutto oli kova paikka, mutta pakkohan sitä oli koiran parasta ajatella, kun koira niin selkeästi tahtonsa ilmaisi. Valo on alusta lähtien ollut ihan Marin koira, eikä se meitä varmasti ole kaipaillut, vaikka aina iloisesti tavatessamme morjenstaakin. Vaikka sitä itsekkäästi välillä kuvitteleekin, ettei kukaan pysty koirillemme parempaa tarjota kuin me itse, niin joskus koira itse tietää, mitä se elämältään haluaa :).