MM-karsintaviikonlopusta jäi päällimmäiseksi mieleen tunne, että nyt tarvitaan Marjulle uudet hermot. Emme päässeet Sanin ja Raivon kanssa kahta rataa pidemmälle, sillä minulla ei yksinkertaisesti vain pää kestänyt. Jännittää en ole koskaan osannut (ehkä pitäisi osata?), mutta sitä vastoin tärkeissä kisoissa mielen täyttävät ajatukset siitä, ettei me mitään osata. Voisin kuitenkin väittää, että kyllä me nyt kuitenkin jotain osataan, vaikkei karsinnoissa siltä näyttänytkään ;).

Nyt pitäisi sitten ensi vuotta varten treenata lisää rutiinia suorituksiin. Jos se itseluottamus siitä kasvaisi... Pitää myös yrittää kisata enemmän ja kasvattaa nollaprosenttia. Ja tietenkin pitää treenata, treenata ja treenata. Sani ei ensi vuonna 10-vuotiaana enää karsintoihin osallistu, ellei se ihmeellisesti laihdu puoleen nykyisestä. Ensi vuonna koitetaan sitten toivottavasti Raivon, Tirin ja Ormin kanssa.

Muuten viikonloppu oli onnistunut. Joillakin lipsuivat kengät alustalla, mutta minulla ne kaikissa neljässä startissa pitivät oikein hyvin, vaikka varsinainen kanta-astuja olenkin liikkuessani. Suomi sai taas hyvät joukkueet MM-kisoihin lähetettäväksi.

Lauantaina minulla oli kaikki kuusi koiraa mukana, sillä en voinut turisteja koko päiväksi jättää kotiinkaan. Äiti oli mejäkokeessa, joten hänkään ei päässyt niitä hoitamaan. Tänään menin paikalle vasta yhden aikoihin, joten otin mukaan vain Hirmuisen ja Ormin, muut saivat jäädä kotiin. Hirmuinen otti koko viikonlopun autossaolon oikein hyvin. On se vaan ihana, reipas pieni parsonin alku :).

----

Äiti oli viikonlopun tosiaan mejäkokeessa. Hänellä meni huomattavasti paremmin kuin minulla: Luigii sai VOI1-tuloksen (48 p.) ja Luigiin ja Sanin lapsi Onni palkittiin kokeen parhaana VOI1 / 50 p. tuloksella. Onnista leivottiin samalla FI JVA. Hurjasti onnea Katille, Onnille ja taustajoukoille! :)

----

Perjantaina paimennettiin näitä "minun" lampaita. Orm sai hakea ne vanhan talon seinustalta, jossa lampaat yleensä kuumemmalla säällä viettävät aikaa. Lampaat eivät kovin helposti sieltä liikkeelle lähde, mutta Orm sai ne tosi hienosti pellolle. Melkein olin ylpeä tuosta pikkumiehestä ;). Pellolla paimennus sujui alkuinnokkuuden laannuttua mallikkaasti. Nyt pitäisi alkaa varmaan opettelemaan suuntakäskyjä, mutta kukakohan opettaisi ne minulle... Muutenkin on vaikeaa oikean ja vasemman erottaminen, saati sitten kun pitää tehdä se koiran näkökulmasta.