Pe-su meni agilityn MM-kisoja seuratessa aina aamuvarhaisesta kisojen loppuun saakka. Iltaisin meinasi nukahtaa seisaalleen, kun yöunet jäivät alle kahdeksaan tuntiin ja päikkäritkin jäivät ottamatta. Kisapäivien loppupuolella silmät alkoivat lupsumaan siihen malliin, ettei meinannut edes suoritusajan näyttävästä taulusta saada selvää. Halutaan ostaa pienempi unentarve!

Paljon hienoja suorituksia tuli nähtyä kisojen aikana. Lisäksi tuli nähtyä myös suorituksia, joissa tuntui, että ohjaaja yritti kaikin keinoin sabotoida koiran suoritusta ohjaamalla sitä miten sattuu ja pomppimalla sen edessä juuri väärissä paikoissa, mutta koirat tekivät hienoa rataa ohjaajasta huolimatta. Rotukirjo oli aika kapea, mutta parsoneita oli mukana enemmän kuin koskaan aiemmin, ja ne olivat vieläpä kaikki melkoisen hyviä! Ehkä ensi vuonna Suomenkin joukkueessa... Medeissä ruotsalaisparson oli hienosti neljäs.

Jännitystä riitti joka luokassa aivan loppuun saakka. Suurin jännitys oli tietenkin maksien yksilökisassa, missä jännitys vaihtui suureen harmistukseen Jaakon ja Zenin puolesta. Koira on onneksi nuori ja pari edustaa näissäkin kisoissa nähdyn perusteella aivan maailman ehdotonta huippua joka osa-alueella, joten toivottavasti niitä mitaleita tulee sitten seuraavissa arvokisoissa. Jounin ja Yokon pronssi oli huima saavutus, jonka ansiosta onneksi Suomessakin päästiin mitalikantaan. Mineissä Janne ja Toffe sekä Anna ja Elli olivat nollaradoilla sijoilla 6 ja 7, mikä on kyllä melkoisen upea saavutus sekin!

Kannustus oli mielestäni hyvää joka parille, erityisesti kauempaa tulleille tai erikoisemmilla roduilla kisanneille. Ärsytystä aiheutti se, että medikokoisille bortsuille jotkut buuasivat. Tosi lapsellista ja epäurheilijamaista! Onneksi nuo buuaajat eivät ilmeisesti olleet suomalaisia. En tiedä buuasivatko sen takia, että heidän mielestään bortsut olivat väärässä kokoluokassa (ovatkohan käyneet itse niitä mittaamassa, vai mistä voivat tietää, minkä kokoisia ne ovat??). Rasittavaa joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa.

Pihatreeniä

Sunnuntaina oli kisoista sen verran kiire kotiin kotona yhdeksän tuntia odottaneita omia koiria hoitamaan, ettei valitettavasti ehtinyt jäädä seuraamaan palkintojen jakoa. Kotiin pääsi onneksi valoisan aikaan, joten koirat pääsivät lenkille ja sen lisäksi pihalle treenaamaan.

Pihatreeniin kuului tuttuun tapaan kontaktikapistusta ja takaakiertoja. Orpula teki myös sylikäännöksiä, jotka sujuivat täydellisesti molempiin suuntiin. Kisoista tarttui mukaan kolme lelua, joista jokainen pojista löysi mieleisensä - kaikki valitsivat suosikikseen eri lelun. Kiku on hulluna lampaantaljaiseen vetoleluun, jonka päässä on pallo. Raivo tykkää pitkästä, ohkaisesta karvalelusta, jossa on myös pallo. Ormin suosikki oli ennakoidusti pehmeä, pitkä fleecelelu, jonka päässä on pallo ja pitkiä nauhoja, jotka lelua heiluttaessaan hakkaavat sitä päähän.

Verijäljen vetämistä aamutuimaan

Aamulla ennen töihinlähtöä kävin vetämässä lyhyen, yhden kulman sisältävän verijäljen Ormille. Pitää ajaa se sen kanssa töiden jälkeen ja katsoa, ymmärtääkö se jäljestämisestä mitään, vai onko se vain minun ja äitini kuvittelua. Viikonloppuna sillä olisi kisat edessä...