Eilen töiden jälkeen hain omat koirani kotoa ja jatkettiin saman tien matkaa äitini luo koiria ruokkimaan, koska äitini lähti töistä suoraan luolaharkkoihin. Kun olin päästänyt äitini koirat ulos ja menin keittiöön, löytyi lattialta tyhjä ruokasäkki ja ruokamitta. Säkin tyhjentämiseen oli kolme syyllisehdokasta: Zora, Lantti ja Luigii. Sani ja Tiri olivat portin takana eri huoneessa, joten niillä ei ollut mahdollisuuksia päästä säkin sisältöön käsiksi. Jo nopea vilkaisu koiriin riitti kertomaan kuka oli syyllinen, sillä ennestäänkin lihava Luigii oli melkoinen pallo.

Soitin äidilleni ja kyselin kuinka paljon säkissä mahdollisesti oli ollut ruokaa. Hän muisteli että 2,7 kg, eli melkein täysinäinen kolmen kilon säkki. Ei muuta kuin Luigiille suolapallo kurkkuun, jos se vaikka oksentaisi osan ulos. Hetken se yökkäili siihen malliin että okso tulee, mutta päätti sitten lopulta, että tosimiehet eivät oksentele vaan pitävät ruuan sisällään. Aloin laittamaan muille koirille ruokaa ja Luigii näytti siltä, että kyllä silläkin on kovasti nälkä - vastahan tässä on alkupalat nautittu. Luigii saikin sitten ruuaksi ruokalusikallisen pakastevihanneksia parafiiniöljykastikkeella, ja hyvin maistuivat.

Kun äitini tuli kotiin selvisi, että tuo 2,7 kg säkki olikin kaapissa turvassa ja ruokaämpäristä oli kaivettu vain n. puoli kiloa kuivamuonaa sisältänyt säkki. Onneksi! Kaiken lisäksi nuo kyseiset papanat olivat sellaisia mitkä olin vienyt äidilleni, kun yksikään minun koiristani ei suostunut niitä syömään edes muun ruuan joukossa. Luigiille näköjään maistuvat nekin ja vielä ihan kuiviltaan...

Melkein yhtä ahne kuin Luigii olin kyllä minäkin. Ostin pitkästä aikaa jäätelöä (Carte d'Or Stracciatella). Kun olin saanut yli puolet syötyä 900 ml pakkauksesta ajattelin syödä loputkin, sillä muuten jäätelöä jäisi liian vähän seuraavalle kerralle. Minulla nimittäin on sikäli jonkinlainen syömishäiriö, että jos saan jotain ruokaa/herkkua liian vähän, tulen vain vihaiseksi. Eli esim. yksittäiset suklaakonvehdit jätän syömättä, koska yhdestä konvehdista tulee vain vihaiseksi, 20 kohvehtia alkaa olla minimimäärä kunnon syömisnautinnon saamiseen. Jatkoin siis jäätelön syömistä, ja melkoista pakkopullaa se oli lopulta, kun vatsa oli täynnä ja kielikin alkoi jo jäätymään. Lopulta olin niin täynnä, että olo muistutti varmaan vähän jo viimeisillään raskaana olevan olotilaa: sohvalta ei pääse ylös kun vatsa painaa, mihinkään ei taivu kun vatsa on tiellä jne. Olo ei parantunut parissa tunnissakaan, joten jäi sitten punttisali väliin eilisillalta, kun en voinut siinä olotilassa kuvitellakaan lähteväni tekemään mitään raskaita sarjoja salille. Ahneella on paksu loppu - vai miten se menikään.