Tänään olin tuomaroimassa epävirallisia kisoja Tammisaaressa. Päivä oli kuuma kuin mikä, mutta onneksi on jo sen verran rusketusta pohjalla, ettei enää tarvitse pahemmin pelätä palamista.

Päivän radat olivat näin jälkikäteen ajatellen ehkä aavistuksen liian vaikeita, mutta toisaalta ne olivat kyllä sellaisia mitä olin suunnitellutkin. Halusin tehdä radat, jotka eivät ole vain kilpaa koiran kanssa juoksemista, vaan niillä pääsee myös testaamaan ohjaustaan. Omasta mielestäni radat olivat ihan kivoja, mutta ehkä mä olen vähän jäävi niin sanomaan ;).

Möllien radalla oli ennakkoon ajatellen yksi vaikea kohta, esteväli 3-4. A oli takana tyrkyllä, mutta sinne ei tainnut mennä kuin yksi koira. Enemmän vaikeuksia oli putkeenmenossa. Itse olin ajatellut että suurin osa tekee radan helpoimman kautta eli liikkumalla itse putken ja A:n välistä, mutta sitä reittivalintaa ei tainnut tehdä kuin pari ohjaajaa. Muut menivät sitten vaikeimman kautta putken oikealta puolen, jolloin putkeenmenossa tai seuraavalla esteellä oli ongelmia. Muuten radassa ei mielestäni ollut mitään kinkkisempää, kun esteeltä 14 ei väärä putken pääkään pahemmin ollut tyrkyllä. Tarvittaessa väliin olisi ehtinyt valssaamaankin, jos ei olisi halunnut takaaleikkausta tehdä.

Kisaavien rata oli kieltämättä vähän ahdas, mutta ei siinä toisaalta ollut mitään suuria ansoja tai hyllypaikkoja. Kepeiltä tuli yllättävän paljon virheitä (ei sisäänmenosta vaan keppien keskeltä), lisäksi moni teki takaaleikkauksen esteelle 9, mitä kaikki koirat eivät kestäneet, kun ohjaajan rytmitys oli vähän väärä ja vauhti pysähtyi. Estevälin 8-9 pystyi tekemään todella monella tavalla, mutta takaaleikkaukseen suurin osa päätyi. Itse olin suunnitellut ko. väliin joko persjätön/valssin tai jaakotuksen, kun siihen oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet ehtiä. Pussiin putken sijaan ei eksynyt kuin yksi koira. Tuloksia tuli aika niukasti, mutta onneksi joka luokassa joku sentään teki tuloksen ;).

Toivottavasti kenellekään ei jäänyt radoista traumoja ;). Tarkoitus ei tietenkään ollut tehdä mitään mahdollisimman vaikeaa, mutta tällä kertaa mentiin näillä. Itse olin tyytyväinen ratoihin, sillä ne olivat sellaiset, mistä itse tykkään: koko ajan pääsee ohjaamaan eikä ole vain suoraa juoksua, vaikka koko ajan pääsee ohjaajakin liikkumaan.

----

Paluumatkalla pysähdyttiin koirien kanssa isäni luo lenkille ja uimaan. Tarkoitus oli poimia mustikoita, mutta oli vähän turhan kuuma siihen puuhaan.

----

Iltapäivällä mentiin äitini luo pissattamaan ja ruokkimaan hänen koiriaan. Äiti oli mejäkokeessa jälkiä tekemässä, koska huomenna on Luigiin vuoro päästä taas mejäkokeeseen.

Minä tein äitini luona kolme harjoittelujälkeä. Raivo pääsi n. 400 m pitkälle yhden kulman sisältävälle jäljelle. Jälki ei ehtinyt vanhentua kuin noin tunnin, mikä on Raivon ultrahyvälle hajuaistille vähän turhan vähän. Koko matkan se kyllä jäljesti jälkitarkasti, mutta koko ajan se oli sen oloinen, että joku peto kohta hyökkää hänen kimppuunsa. Pitää ensi kerralla antaa jäljen hautua yön yli.

Orm jäljesti n. 200 m pitkän yhden kulman sisältävän jäljen. Orm meni tosi hyvin ja kulmamakauskin sujui esimerkillisesti. Luigii pääsi n. 150 m pitkälle suoralle, yhden makuun sisältävälle jäljelle. Merkkasi makuun tosi hyvin ja muutenkin meni sujuvasti. Toivottavasti menee huomennakin...

Purin Ormin ja Luigiin jäljet oikeaan suuntaan Kikun ja Hirmuisen kanssa. Aluksi Kiku pomppi missä sattui, mutta toisen jäljen se jäljesti kaadolle asti. Hirmuinenkin tajusi heti missä jälki kulkee. H merkkasi kulmamakauksen ja kaadon paikan (kaato oli kadonnut jo Kikun matkaan) tosi hienosti. Toivottavasti meillä on siinä tulevaisuuden jälkikoira :).