Lauantaipäivä meni suurelta osin epävirallisia kisoja tuomaroidessa. Lägi järjestää talvisin hallillaan epävirallisia Hallicup-kisoja, joissa järjestämisvastuussa ovat aina vuorotellen tiettyjen päivien ryhmät. Kauden ensimmäisessä kisassa järjestämisvastuu oli meidän torstairyhmillämme, ja koska halukkaita tuomareita ei taaskaan pahemmin ollut, lupauduin tuomariksi, että saatiin kisat järjestettyä.

Tuomarointi on kyllä yksi sellainen homma, mihin en varmasti ikinä tule hakeutumaan. Minulla ei yksinkertaisesti keskittymiskyky riitä siihen, että pystyisin seuraamaan kymmeniä suorituksia samalla intensiteetillä tunnista toiseen... Lisäksi kontaktien tuomarointi on melkoista arpapeliä silloin, kun ne tehdään pysäyttämättä. Toivottavasti tämän talvikauden tuomaroinnit olivat tässä ;).

Melkoisen hienoja suorituksia nähtiin kisoissa mm. parsoneilta. Eräskin vasta kaksi kuukautta agilityä treenannut pari suoriutui mölliradasta varsin kunniakkaasti. Muista roduista mieleen jäi erityisesti vallan upea whippet, joka suoritti rataa sellaisella kiihkolla, mitä harvemmin olen vinttikoiraroduissa nähnyt.

Kisojen jälkeen jäin omien koirieni kanssa treenaamaan, ja nekin menivät kaikki oikein mukavasti. Ainoa ongelma oli, että Orm oli sen verran innoissaan, että vuoroaan odotelleessaan puri hihnan kolme kertaa katki, aina eri kohdasta. Onneksi intoa löytyi myös radalla - ihana treenata koiran kanssa, joka todellakin palaa halusta tekemiseen (toki niin tekee suurin osa parsoneistammekin).

Eilen koirilla oli vähän tylsä päivä, sillä minä olin lauantai-iltana viihteellä kaverini kanssa, joten sunnuntai meni nukkuessa pitkään ja muutenkin vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Käytiin kuitenkin metsälenkillä ja treenattiin pihalla kontakteja kontaktikapistuksella sekä eteenlähetystä targetille. Kaikki pojat (Kiihko, Raivo ja Orm) ovat kyllä vallan mainiosti oppineet tuon 2 on 2 off -metodin, mitä kontakteilla käytämme. Kiihko on itseasiassa tällä hetkellä aivan uskomattoman varma tuon suhteen - se tekee kontakteja ihan omatoimisestikin juuri oikeassa paikassa nököttäen.