Vietin tänään ensimmäistä talvilomapäivää käymällä äitini luona pentuja hoitamassa. Pennut ovat nyt seitsemän-kahdeksan viikkoisia ja melkoisen kamalia! :) Ne purevat, roikkuvat lahkeissa, viipottavat ympäriinsa ja kiusaavat isoja koiria omalla pentumaisella tavallaan. On se vaan kumma, miten pentuja katsellessa aika menee kuin siivillä, eikä niiden luota meinaa pystyä lähtemään pois. Tosin itselleni en välttämättä pentua haluaisi, sillä hyvin aamu-uniselle ja muutenkin pitkistä unista pitävälle pentuaika on melko raskasta... Onneksi meillä äitini on yleensä hoitanut koirat varhaisimman pentuajan läpi, ja minä olen saanut ne vakituisesti luokseni vasta sitten, kun ne ovat jo vähän isompia ja sisäsiistejä.

Hämmästystä aiheutti jälleen se, miten isot koiramme pentuihin suhtautuvat. Tuntuu uskomattomalta, että kaikki pennut hyväksytään aina osaksi laumaa, eikä kenelläkään ole mitään niitä vastaan. Nuoret pojat Orm ja Kiihkokin leikkivät pentujen kanssa tosi hellästi ja vanhemmat väistävät vain pois, jos eivät halua olla niiden seurassa. Ei mitään turhia murinoita tai pelkoa siitä, että joku haluaisi pentuja vahingoittaa.

Muutenkin meille on kyllä sattunut melkoisen hienoja koiria :). Bim oli tänään lenkille lähtiessä sitä mieltä, että Tiri oli turhan äänekäs ja sille piti näyttää kaapin paikka. Bimin tungettua Tirin viereen muristen Tiri vain käänsi päätään pois, eikä vastannut haasteeseen mitenkään. Kiihko taas oli sitä mieltä, että Luigiille pitää vähän isotella. Ja mitä tekee Luigii? Ei noteeraa Kiihkoa ja sen isotteluyrityksiä millään tavalla. Luigii käyttäytyi ihan kuin Kiihkoa ei olisi olemassakaan. Jos kaikki aina provosoituisivat joka murinasta, niin melkoista rähinää olisi meidän lauman elämä. Onneksi eivät provosoidu :). Myös se on hienoa, että ne aina varoittavat aikeistaan murinalla ja eleillään, eivät suoraan hyökkää päälle. Näin niiden toimintaan pystyy yleensä itsekin puuttumaan ennen kuin juttu menee liian pitkälle, eikä kenellekään jää mitään kaunoja.

Tänään ilta meni hallilla treenejä vetäessä. Treenien jälkeen harkkasin vielä hetken Ormin kanssa. Treenattiin hyppyä jo ihan maksikorkeudella (sillä matalimmalla), eikä Ormilla näyttäisi olevan minkäänlaisia ongelmia hypyn kanssa. Itse asiassa hypyt ovat sen verran ilmavia, että pitää edelleenkin jatkaa ja kehittää tekniikkatreeniä, että saa sen hyppäämään matalammin ja taloudellisemmin. Treenattiin myös putkesta putkeen menemistä pitkällä estevälillä. Viimeksi Orm tuppasi kyttäämään minua siinä putkien välissä, mutta nyt se meni aivan suoraan putkesta putkeen, kun palkka odotti toisen putken päässä.

Kiihko ja Sani olivat äitini kanssa luolatreeneissä. Treenien vetäjän mukaan Kiihkosta tulee vielä ihan kunnon koira. Se haukkui kettua ja meni luolastoonkin. Viimeksihän se kyllä haukkui, mutta sitä ei saanut millään astumaan luolastoon hakupesän eteen, vaikka kettu pesässä majailikin. Sani taas oli innokas kuten aina. Pitää vielä katsoa miten se suoriutuu tyhjän luolan tarkastuksesta ja ilmoittaa se sitten kokeeseen. Ei siitä mitään valiota ikinä tule, sillä se on sen verran fiksu, että se ei mene ottamaan ketulta turpaan. Mutta olisihan se hienoa joku tulos saada :).