Tänään aloitin päiväni jo ennen klo yhdeksää, kun piti nousta ylös ruokkimaan pentuja. Yhdeksitoista suuntasin Lohjalle parin kaverin kanssa lounaalle (tai siis heille se oli lounas, minulle aamupala). Sieltä sitten hallille treenaamaan.

Treenasin aluksi vanhalla puolella, kun uusi puoli oli täynnä tanskalaisruotsalaisia ;). Bim pääsi tekemään puomia ja putkea. Sani ja Lantti pääsivät tekemään toistoja puomilla ja puolikkailla kepeillä. Lantti treenasi pujottelua "väärältä" puolelta, ja se sujui hyvin. Sisäänmenon kanssa on vielä kyllä suuria hankaluuksia puolesta riippumatta. Sani treenasi takaaleikkausta kepeille, ja ihan hyvin sujui sekin.

Kikun kanssa treenattiin puomin kontaktia, välistävetoja, keppejä ja rengasta. Kaikki menivät ihan ok, välistävedot jopa loistavasti. Ormin kanssa meinasi taas mennä hermot, kun se esitti pelleloikkiaan. Se hyppää hyvin, jos lähetän sen hypy(i)lle ja lelu on edessä odottamassa. Jos taas liikun sen kanssa yhtä matkaa esim. välistävedoissa, se hyppää ilmaan kaikilla neljällä jalalla yhtä aikaa. Rimoja se ei tiputa vahingossakaan, mutta tuo hyppiminen on niin kamalan näköistä, ettei sen kanssa kyllä kauheasti innosta kisata ennen kuin hyppyongelma saadaan kuntoon.

Treeneistä mentiin taas isäni luo jäähdyttelylenkille. Olin sen verran laiska, että lumikengät saivat jäädä autoon ja suuntasin teille, joissa metsäauto oli hiljattain ajanut. Pieni pätkä jouduttiin kävelemään umpihangessa, mutta sitten päästiinkin toissapäiväisille omille jäljillemme. Minun oli hyvä kulkea lumikenkien jäljissä, mutta pikkukoirien meno näytti siltä kuin ne olisivat pujotelleet, kun ne heittivät ensin etu- ja sitten takapuoltaan jäljestä toiseen.

Kuuden vuoden tauon jälkeen ratsaille

Tänään pääsin hevosen selkään ensimmäistä kertaa n. kuuteen vuoteen, kun lähdettiin Marin kanssa ihan ohjatulle ratsastustunnille. Tapahtuman kunniaksi minun piti käydä ostamassa uusi kypärä ja ratsastushousut. Vanha kypäräni on äitini vanha jostain 70-luvulta, joten en sitä kehdannut laittaa päähän paikassa missä on muitakin ihmisiä. Vanhoja ratsastushousujani en tähän hätään löytänyt mistään, ja luultavasti ne eivät olisi edes mahtuneet päälle vaikka olisivat löytyneetkin. Ratsastuskengät löytyivät sentään helposti komeron perältä. Tallia kohti ajaessani tajusin, että olen ostanut ne vuonna 1990 Englannista. Vaikka kengillä on ikää pian 19 vuotta, niin hyvät ne ovat edelleen! Melkoista laatua.

Tunnilla sain ratsukseni Huntin, joka oli yli 170 senttinen sh-ruuna. Onnekseni se oli melkoisen vireä, sillä olen aina tykännyt että hevosella saa ennemmin olla liikaa kuin liian vähän vauhtia. Käynti sujui hienosti ja tuntui kuin olisi aina ollut hevosen selässä, mutta ensimmäisen kymmenen raviaskeleen jälkeen tuli tunne, että tässä voi vielä joutua sanomaan opettajalle, että kunto loppuu kesken. Lisäksi tuntui ettei rytmiin pääse kiinni millään, jos sen kerran hukkaa esim. vaihtaakseen kevennyksen toiselle jalalle. Harjoitusravissa pompin varmasti niin, ettei opettaja tiennyt kevensinkö vai en. Laukassa nojasin aivan liikaa eteenpäin (liikaa maastoilua takana...). Hevonen vedätti minua aika lailla, ja esim. kulmiin ratsastaminen tai ympyröiden tekeminen ei ollut sitä mitä olisi pitänyt olla - ei vain ollut enää voimia niiden tekemiseen, kun oli tarpeeksi rankkaa muutenkin. Mutta hei, selässä pysyttiin ja toistekin mennään! Toivottavasti huomenna pystyn kävelemään, sillä jalat ovat melkoista hyytelöä tällä hetkellä.