Pitää varmaan tämä blogihiljaisuuskin päättää vähitellen... Kiitos kaikille suuressa surussa muistaneille. Sain Bimin tuhkat tällä viikolla, ja nyt ne odottavat makuuhuoneen lipaston päällä lopullista sijoituspaikkaansa. Ajattelin sirotella ne agilitykentän rinteeseen, että Bim pääsee sille niin rakkaan paikan vierelle, mutta sitten tajusin, etten minä niitä tuhkia mihinkään raaski ripotella. Melko huolestuttavaa, että vieläkin odotan välillä Bimiä oviaukossa, kun lasken että muut paitsi se ovat jo menneet ulos tai tulleet sisälle. No, ehkä minä jossain vaiheessa opin :).

Tässä liki kolmessa viikossa on ehtinyt tapahtua paljonkin, joten tässä tiivistelmää:

Kisat

Oltiin Turussa kisaamassa Raivon ja Tirin kanssa, niistä kisoista ei jäänyt aikakirjoihin muita kuin kasa hyllyjä ja kaamea vitutus (kun ei osaa mitään).

Paimennus

Orm on päässyt kahteen otteeseen paimentamaan. Molemmilla kerroilla se käyttäytyi tosi hyvin. Toisella kerralla tuntui, että poispäinajossa joku palikka loksahti vihdoin kohdalleen, kiitos apuohjaaja-Leenan, joka oli aluksi narun päässä ja auttoi huomaamaan koska koiran liike lähti liikaa sivulle. Tosi hyvä fiilis jäi seuraavaa paimennuskertaa ajatellen.

Agitreenit

Oltiin Raivon kanssa ensin Lägin Janita-treeneissä. Niistoa pitää harjoitella, saksalainen sujui ihan ok (toisin kuin edellisen päivän kisoissa...).

Viime vkonloppuna oltiin parsoneiden agilityn tehotreeneissä, joissa oli la ja su molempina päivinä sekä Janitan että Jaakon treenit. Lauantaina treenasin Raivon kanssa, sillä se osaa niin paljon, että sen kanssa on kiva treenata kun voi keskittyä täysin omaan tekemiseensä. Päivän toisen treenin loppupuolella Raivo ilmeisesti liukastui ja vauhti hiljeni. Yhtään se ei ontunut eikä näyttänyt kipeältä, mutta toisen takajalan jalkaterä sojottaa vähän aiempaa enemmän ulospäin. Ilmeisesti sillä on joku pieni lihasrevähdys tms., vaikka itse se on kovasti sitä mieltä, ettei mitään estettä agilityn treenaamiselle ole. On nuo terrierit aika kamalia tuon intonsa kanssa...

Toisena päivänä treenasin sitten Tirin kanssa. Päivän eka treeni meni ihan ok. Toisessa treenissä keskityttiin tekemään pieniä pätkiä ja harjoittelemaan irtoamista. Omalla ajalla treenasin Tirin ja Ormin kanssa myös saksalaista, mikä on kyllä molemmille vaikeaa. Pää oli tehotreenien jälkeen taas uskomattoman täynnä asiaa, toivottavasti edes osan siitä saa otettua hyötykäyttöön ;).

Eilen treenattiin Hannan ja Rainen kanssa yhtä pätkää vkonlopun treeniradoista. Saksalainen ei Tirin ja Ormin kanssa edelleenkään sujunut.

Tänään treenattiin koirien kanssa vkonloppuna opittua pakkovalssin merkkaamista. Raivokin pääsi treenaamaan, kun tehtiin sitä ilman hyppyjä. Tirille asia oli kaikkein helpoin, Raivo, Kiihko ja Orm yrittivät kaikki selkäni takaa hypylle. Tirin, Ormin ja Kikun kanssa treenattiin myös irtoamista hypyille ilman minun liikettäni, palkka tuli kuitenkin minulta. Tirin kanssa taas tietenkin suurimmat vaikeudet, Kiku ja Orm menivät itse asiassa tosi hyvin.

Orm oli eilen ja tänään kaiken kaikkiaan tosi hyvä, toivottavasti tuo vire pysyy jatkossakin. Hirmuisen kanssa treenattiin puomin kontaktia ja hypylle irtoamista. Saa nähdä saanko mä ikinä koulutettua siitä agilitykoiraa, vaikka intoa sillä kyllä piisaa. Se menee treenien päätteeksi aina samaan tapaan keskelle kenttää seisomaan ja treenien jatkumista odottamaan kuin Bim teki. On se aika ihana! :) Kiku ei ole ihan yhtä ihana, sillä autossa se vuoroaan odottaessaan yrittää  kurmuuttaa Ormia (tänäänkin Ormilla oli hampaanjäljet kuonossa) ja Ormin lisäksi se puree myös autoa. Auton katosta oli lähtenyt kunnon pala pehmustetta... Se voisi tuonkin innokkuuden säästää radalle, mutta valitettavasti jostain syystä se ei niin tee.

Hirviä kokemus

Oltiin alkuviikosta äitini luona lenkillä, kun Orm pysähtyi kärrytielle ja tuijotti hievahtamatta taimikkoa. Ajattelin että Kiku on siellä, mutta sain laskettua kärrypolkua kauempana edellä kulkevat pienet valkoiset ja niitä oli oikea määrä. Kun pääsin Ormin kohdalle en aluksi huomannut mitään, mutta sitten tajusin että n. 10 metrin päässä parin männyt taimen takana seisoi hirvi ja tuijotti takaisin. Eipä ole ikinä noin läheltä tullut hirveä ihailtua. Aikamme siinä tuijoteltiin kunnes tajusin, että jos se on vaikka emähirvi ja vasat jossain lähistöllä, niin voisin vaikka lähteä liikkeelle. Niin me siitä sitten Ormin kanssa poistuttiin ja hirvi taisi siihen jäädä vielä aterioimaan. Orm ei päästänyt ääntäkään eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen ajamaan hirveä takaa, aika mukavaa! :) Terrierit eivät hirveä onneksi havainneet, taisi kerrankin tuulenvire käydä oikeasta suunnasta.