Eilen pääsin valoisan aikaan lenkille, sillä olin päättänyt ottaa päivätirsat vasta kun oli kunnon lenkki tehty ja koirat ruokittu. Lähdettiin lenkille yhdelle pienelle hiekkatielle, ja minun oli tarkoitus pitää koirat vapaina ja juosta itse. Koirat saivat vapaina kyllä juoksennella, mutta minä en jaksanut juosta kuin pätkän silloin ja toisen tällöin. Tuntui, että jalat ja koko kroppa olivat edellispäivän kisoista niin jumissa, ettei kertakaikkiaan pystynyt juoksemaan.

Sen verran kolea ilma oli jo, että olisi pitänyt olla jotkut korvaläpät, sillä korvia alkoi jomottamaan. Koirilla ei ollut kylmä, ne pitivät sen verran kovaa vauhtia yllä. Jälleen kerran jouduin hämmästelemään Kiihkon vauhtia ja mielipuolista menoa. Se on kyllä aivan hullu! Olisipa kiva tietää, miten sen kanssa pärjäisi, jos se joutuisi elämään kaupungissa eikä pääsisi kuin hihnalenkeille ja mahdollisesti koirapuistoon ulkoilemaan. Jos se ei pääse kunnon lenkeille, se alkaa sisälläkin olla vähän rasittava, sillä energiaa purkaakseen se silloin kiusaa joko minua (roikkuu käsissä, lahkeissa), kiusaa toisia koiria tai tekee tuhojaan (silppuaa kaiken minkä edestään löytää). Kun se pääsee purkamaan paineitaan pihalla ja lenkeillä, se on sisälläkin ihan kiltti poika.

Illalla jätin keittiöön pässinkivekset ja riisin kiehumaan ja surffailin olohuoneen puolella netissä, kun keittiön tiskikaapista kuului kamala räpsähdys. Hiirihän siellä oli mennyt loukkuun, joten ei muuta kuin koirien kanssa loukkua siirtämään. Suuret Valkoiset Metsästäjät Kiihko ja Raivo menivät hieman varovaisesti sitä katsomaan, mutta Orm ei arastellut, vaan suoraan hiiren luo ja hiiri + loukku suuhun. Onneksi se on sen verran kiltti ja fiksu, että antoi pyynnöstä hiiren minulle. Mietiskelin, mitä hiirelle oikein teen, kun en viitsinyt antaa sitä koirillakaan syötäväksi, ja sisäroskikseen en halunnut sitä tunkea. Koirat olivat siitä sen verran innoissaan, että minun oli pakko heittää se aidan yli naapurin puolelle, etteivät ne pääse siihen käsiksi. Toivottavasti joku metsänelävä käy sen sieltä syömässä...

Tänään Kiihko pääsee luultavasti katselemaan kettua. Toivottavasti kesäinen yhteenotto mäyrän kanssa ei ole saanut sitä liian varovaiseksi riistan suhteen.