Agirodusta palattiin eilen illalla klo 22 jälkeen. Kone ja mokkula pysyivät koko vkonlopun visusti autossa, sillä iltaisin kaatui suoraan sänkyyn, kun vihdoin pääsi majapaikkaan.

Mitään suurta menestystä ei meidän autokunnalle agirodusta tullut, mutta äiti ja Raivo tekivät sentään nollan ja olivat seniorikisassa hienosti neljänsiä vain 0,8 s palkintopallisijasta jääneinä. Ihan hyvin parilta, joka on viimeisen vuoden aikana treenannut kerran yhdessä :). Sanin kanssa äiti sai kympin, sijoitus oli 13 noin 37 parin joukossa. Taakse jäi paljon sellaisiakin pareja, jotka ihan oikeasti treenaavat ja kisaavat itse koiriensa kanssa. Ei siis huonosti!

Sanin kanssa saatiin perjantain KV-kisan ekalta radalta nolla, jolla oltiin hienosti yhdeksänsiä. Toiselta radalta tuli vitonen, kun lähdin ehkä puoli sekuntia liian aikaisin kepeiltä. Yhteistuloksissa vitonen oikeutti jonnekin sijan 14 kieppeille. Raivon toinen rata meni tosi hyvin, paitsi että vedin sen ohi yhdestä hypystä. Olin tosi tyytyväinen rataan, sillä sain treenattua siellä flipiä (toimi hyvin), persjättöä pituuden jälkeen (toimi hyvin) ja kepeille pujottelemaan jättämistä, vaikka itse säntäsin jo kepeiltä 90 asteen kulmassa viimeisen hypyn taakse odottamaan.

Tiri teki ihan hyviä ratoja läpi viikonlopun, mutta vika nousunolla jäi vielä saamatta. Paljon on vielä treenattavaa, mutta toisaalta eteenpäin ollaan menty jo hurjasti. Ensimmäistä kertaa uskalsin mm. ottaa pujottelun "väärältä" puolelta.

Joukkuekisassa Tiri oli joukkueessa Valo ja Pimeet, joka oli toiseksi paras parsoneiden minijoukkue sijoituksella 25. Joukkueita oli yli 70, eli ihan hyvin meni. Aloittevissa mineissä ohjasin varalainakoira-Onnia, johon ei saanut mitään kontaktia, en minä eikä omistaja. Lähdin radalle koira hihnassa, mutta heti ekan putken jälkeen Onni säntäsi radan ulkopuolelle tyttöjä etsimään. Nopea rata! :) Aloittelevissa medeissä parsonjoukkue oli hienosti hopealla!

Ja sitten niitä tikeistä... Olin eilen lähdössä äitini luota kotiin ja lastasin koiria autoon. Raivo murisi takakontissa niin, ettei Orm uskaltanut hypätä sinne. Kun komensin Raivoa, Kiihko tuli tietenkin auttamaan, ja tappelu oli valmis. Koirille ei tietenkään tullut mitään jälkiä, mutta minun oikeaan keskisormeeni tuli 2-3 cm pitkä kunnon repeämä. No, ihan oma mokani, ei voi kyllä koiria syyttää. Verta oli sitten niin koirissa, kengissä kuin äitini asunnossa, kun menin huljuttelemaan sormea veden alle.

Ennen kuin päästiin lähtemään terveyskeskukseen, piti vielä yrittää etsiä Kiihkoa. Herkkä pikkupoika järkyttyi tilanteesta niin, että katosi. Ilmeisesti se istui metsän puolella jonkun puun alla, mutta ei sitä löytynyt eikä se tullut vaikka kuinka kutsui tai vinkulelulla houkutteli. Siinä kun sitä huhuili käsi jomottaen, jääpussi sormen päällä, silmät väsymyksestä sumeina, tuli mieleen, että melkoista hullun hommaa tämäkin. Pisti melkein naurattamaan...:) Kiku sitten lopulta jätettiin metsään, ja kun äitini palasi kotiin ja päästi muut koirat ulos, se tuli metsästä pihalle.

Klo 24 makasin sitten Lohjan terveyskeskuspäivystyksessä tikattavana. Kaksi löyhää tikkiä sormeen laitettiin, ja lisäksi sain jäykkäkouristusrokotuksen, koska edellisestä oli kuusi vuotta. Nyt sormea särkee melkoisesti. Pitää ennen nukkumaanmenoa putsata se ja vaihtaa tuppo. Koska kaikella on yleensä tarkoitus, niin tämän tarkoituksena oli ilmeisesti se, että saan päivän sairaslomaa ja pystyn nukkumaan viikonlopun univelat pois. Heräsin tänään klo 13.40...