Tänään piti joka tapauksessa käydä autolla kaupassa, joten lastasin autoon myös koirat ja lumikengät, ja suunnattiin ennen kauppaan menoa parin kilometrin päähän autiotielle. Tie oli aurattu vain osan matkaa, joten ei muuta kuin neliveto päälle ja vähän syvemmälle ihmisasutuksesta.

Alunperin suunnitelmana oli kävellä jonkin matkaa linjaa pitkin kotia kohti ja koukkasta metsän kautta takaisin tielle. Päädyin kuitenkin kävelemään tietä eteenpäin, kun siinä oli niin ihanan näköinen, tasainen lumikerros, eikä tiellä näköjään ole liikennettä talvisin. Matkalle mahtui yksi järkyttävä ylämäki, johon meinasi hyytyä totaalisesti. Tiedänpähän jatkossa mihin tulla vetämään mäkivetoja, jos oman pihan mäet tuntuvat joskus liian löysiltä... Koirilla ei mäessäkään ollut mitään ongelmia, vaan jopa Bim viiletti sitä ylös kuin mikäkin nuori koira.

Aamulla mietin hetken jopa sitä, että olisin lähtenyt hallille treenaamaan, jos siellä olisi ollut vapaata. Ei tullut lähdettyä, mutta eipä haittaa, kun tuli sitten vedettyä kunnon lenkki upeassa ilmassa. Nyt odottelen soijarouhepihvien valmistumista, jotta pääsen nauttimaan niistä perunamuusin kera. Jälkiruuaksi on tulossa omenapiirakkaa ja vaniljavaahtoa. Nam!