Torstaina oli jälleen Lägin valmennusryhmän treenit, kouluttajana tällä kertaa toistamiseen Nanna Mikalahti. Ensimmäinen rata sisälsi aika lailla valsseja, mitkä ovatkin olleet minulle aina hieman hankalia. Tirin kanssa hankaluudet kostautuivat, kun se ei vielä hae esteitä kunnolla. Muutamaan kertaan unohdin ottaa sen valssista kunnolla mukaan, jolloin se tuli esim. A-esteestä useampaan kertaan ohi. Edelleenkin se käy sen verran kuumana, että minulla meinaa mennä hermot. Sen vielä jotenkin kestän, että koiraa haukkuu innoissaan vuoroa odotellessaan, mutta että pitää räksyttää vielä siellä radalla koko suorituksen ajan.

Toiselle radalle otin koiraksi Raivon, sillä ajattelin, etten jaksa juosta Tirin kanssa. Raivon kanssa pääsee vähän helpommalla, kun se irtoaa paremmin. Radalla oli lähetys putkelle hieman kauempaa ja noin 90 asteen kulmasta. Raivo kääntyi lähes jatkuvasti putkelta väärään suuntaan. Pitää siis kirjata sekin treenivihkoon yhdeksi harjoittelukohteeksi.

Lenkkeilyä pururadalla

Treenien jälkeen lähdin kiertämään pururataa Raivon ja Kiihkon kanssa. Halusin tällä kertaa säilyttää hermoni ja kiertää koko pururadan juosten, joten otin vain nuo kaksi nuorta miestä mukaan. Matka sujui muuten ihan hyvin, mutta tietysti siinä ainoassa isossa ylämäessä molempien pitää yrittää jäädä haistelemaan jotain. Ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin kiivetä mäkeä jalat hapoilla ja happivaje keuhkoissa.

Pentuja hoitamaan

Lenkin jälkeen kävin kotoani hakemassa vaihtovaatteet ja lähdin äitini luo yöksi pentuja vahtimaan. Yksi pennuista alkoi iltapäivästä oksentamaan, joten sille sitten juotettiin eläinlääkärin neuvojen mukaan pafariiniöljyä (jos sattuisi joku tukos olemaan) ja nesteytykseksi hunajavettä. Tarkoitus oli kahden tunnin välein nousta sitä juottamaan, ettei pääse kuivumaan.

Kun pääsin Somerniemelle, pentu näytti kuitenkin olevan aivan kunnossa. Siellä ne kaikki kolme jäljellä olevaa riiviöpoikaa kiusasivat minua ja isoja koiria minkä kerkesivät. Yöllä heräsin kerran tarkistamaan pennun voinnin, ja silloinkin se vaikutti aivan normaalilta, eikä missään näkynyt edelleenkään oksennuksen oksennusta. Koska se myös joi itse, en sitä edes juottanut. Myös aamulla kaikki oli hyvin, joten toivottasti oksentelu oli vaan joku ohimenevä juttu.

Ovat ne kyllä vaan niin ihania nuo pennut! Kolme sellaista viidentoistasentin korkuista miniatyyrikoiraa, jotka pienestä koostaan huolimatta leikkivät, riehuvat ja seuraavat mukana aivan kuin isotkin koirat.

Raivo ontuu - taas

Raivo alkoi illalla ontumaan. Sillä on etujalassa juuri polvinivelen kohdalla hampaanjälki, joka tuli ilmeisesti kun olimme ajamassa treeneihin. Tiri, Kiihko ja Raivo joutuivat kaikki samaan häkkiin, kun tila kävi autossa vähiin. Kesken matkan häkissä alkoi nahina, joka onneksi loppui, kun pysäytin auton ja karjaisin koirille kunnolla. Sen verran kauan kuitenkin ehti kestää, että Raivolle on tosiaan yksi puremajälki tullut jalkaan. Treeneissä tai lenkillä en sitä huomannut, sillä silloin se ei vielä ontunut, mutta illalla jalka oli vähän turvonnut eikä Raivo varannut sille koko painoaan. Saa nähdä, jääkö meiltä Raivon kanssa taas Lägin kisat väliin. Viimeksi niin tapahtui toukokuussa.