Oulusta tuli viikonloppureissulla mukaan kuusi nollaa. Valitettavasti niistä kaksi tuli mejästä, jossa nolla ei ole hyvä asia kuten agilityssä ;).

Lauantain eka agikisa jäi minulta väliin, kun rämmittiin äidin kanssa metsässä tekemässä kaksi voittajaluokan jälkeä. Edelleen tuntuu vähän oudolta tehdä jälki kerralla kuntoon, kun on täällä etelässä tottunut ensin suunnistamaan ja vasta toisella kertaa verettämään. No, ihan ok jäljet saatiin kuitenkin tehtyä.

Lauantain toinen agikisa oli agilityrata, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Rata oli mukava, mutta vaati ohjaamista. Radan alku näytti ulkomuistista piirrettynä suunnilleen tältä:

A:lle meno oli sen verran haastava (putken takia), että ainoastaan Raivon kanssa uskalsin ottaa sen järkevämmältä puolelta (A:n vasemmalta puolen). Sanin ja Tirin kanssa tein tosi ahtaan persjätön 6-7 väliin. Pitää muistaa treenata niidenkin kanssa tällaisia A-putki -yhdistelmiä.

Tirin kanssa hyllytin jo heti alussa, kun pyllistin putkella 3 putken väärään päähän... Tietenkin se meni sinne, minne pyllyohjaus näytti. Raivon ja Sanin kanssa tehtiin nollat, vaikka Sanin kanssa kosketusvirhe olikin lähellä A:n jälkeen. Raivon kanssa rata oli vähän sellainen kesälomamainen suoritus meiltä molemmilta, mutta aika riitti kuitenkin n. 35 kisaajan joukossa sijalle neljä. Voittajalle hävittiin vain 0,8 s, eli ei ollenkaan liikaa. Sani hävisi Raivolle pari sekuntia ja oli kuudes.

Sunnuntain tuomarina oli Sari Mikkilä. Ekana oli hyppyrata, joka oli mukavan kiemurainen ja siinä pääsi ohjaamaankin. Rata näytti ulkomuistista piirrettynä suunnilleen tältä:

Alun putket tein Raivon ja Tirin kanssa niin, että lähetin ne kolmoseen ja layeroin putken siirtymällä itse suoraan putken 4 suulle. Sanin kanssa en uskaltanut sitä tehdä, vaan juoksin putken 3 vierestä ja tein pakkovalssin neloselle. Sani meni nelosputkeen itseasiassa kaikkein parhaiten, Raivolla tuli turhaan joku varmaan metrin vekki.

Kaikkien koirien kanssa meille vaikein kohta oli 12-15. Olin suunnitellut tekeväni pakkovalssin esteelle 13, mutta koska olen hidas ja kömpelö enkä osannu ajoissa lähteä liikkeelle esteeltä 10, pakkovalssin sain tehtyä vain Sanin kanssa. Silläkin se vähän venähti. Tirin kanssa hätäratkaisu oli sitten lähettää se takaakiertoon ja juosta esteen 14 oikealta puolen. Raivon kanssa tein 13-14 väliin takaaleikkauksen, mikä sai sen melkein kieltäytymään jälkimmäiseltä. Jälkikäteen ajatellen minun olisi ehdottomasti pitänyt tehdä kolmelletoista saksalainen, mutta en sitä tietenkään siinä tajunnut.

Em. radalta kuitenkin nollat Sanille ja Raivolle, Tirillä tippui hypyn 10 rima, eli pienestä oli nolla kiinni silläkin. Raivo oli taas neljäs n. 45 koiran joukossa, vaikka muutamaan kohtaan menikin taas luvattoman paljon aikaa. Sani päätyi sijalle 12.

Vikalla radalla minulla oli varmaan jo vähän puhti pois aamun metsässä rämpimisen (kahden jäljen opastus ja purku) takia. Raivo teki puhtaan radan kolmanneksi viimeiselle esteelle, kunnes ohjasin sen väärin. Joskus voisi opetella lukemaan numeroita rataantutustumisessa...

Sani sai radalta kympin. Toinen vitonen tuli kepeiltä, toinen joko keppien luota kosketusvirheestä tai puomin kontaktilta. Tiri hylkäytyi ilmeisesti pujoteltuaan turhan monta väliä takaisin päin keppivirheen jälkeen. Puomin ja A:n juoksukontaktit olivat tosi hyvät.

Mejässä Raivo pääsi ensimmäistä kertaa kokeeseen. Koe meni odotetusti, eli Raivo jäljesti hyvin jälkitarkasti ja hitaasti. Tuomari keskeytti kokeen jo ensimmäisellä osuudella, koska Raivo ei olisi ehtinyt suorittaa jälkeä enimmäisajan puitteissa. Äiti oli kuitenkin Raivoon tosi tyytyväinen. Kunhan se saa lisää itseluottamusta puuhaan, siitä tulee vielä erinomainen jälkikoira, sillä se tosiaan tekee hyvin tarkkaa työtä.

Luigii oli parsoneiden mestaruuskokeessa, mutta taas riistan hajut sekoittivat sen päätä sen verran, että koe keskeytettiin. Onneksi äidin sijoituskoira Heta sentään osasi jäljestää, ja siitä leivottiin parsoneiden vuoden 2009 mejämestari. Onnea Hetalle ja Teijalle!