Perjantaina oltiin Leenan luona paimentamassa. Yritettiin Ormin kanssa häkittää viittä tätiä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun niistä kaksi isointa oli sitä mieltä, että hehän eivät häkkiin mene. Tehtiin kauan töitä, Orm toimi hienosti, mutta minulla alkoi keittämään, ja vähän tarpeettomasti purin sitä potutusta Ormiin. Sehän oli sitten sitä mieltä, että paimenna kuule vaan ihan ite, ja lähti aidan toiselle puolelle leikkimään Neron kanssa. Kutsuin sen kuitenkin takaisin, helpotettiin hommaa ja taas se toimi oikein hyvin.

Toisella kierroksella se teki upean hakukaaren (meidän kriteerien mukaan) ja haki lampaat metsiköstä ihan itse. En tiedä millä tyylillä se ne sieltä haki, mutta ainakin sekä lampaat että Orm tulivat kaikki ihan rauhallista vauhtia metsästä pois. On se aika etevä! :)

----------

Viikonloppu meni Turussa agilityn teholeirillä Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin opissa. Taas tuli niin paljon asiaa, että vähän aikaa menee sitä prosessoidessa. Tällä kertaa kirjoitin ihan muistiinpanojakin, joihin voin sitten palata aina ennen treenejä (jos vaikka joskus oppisi jotain).

Raivo pääsi molempina päivinä treenaamaan yhden kerran. On se vaan taitava pikkumies! Kuulemma sillä on kaikki tekniikat hyvin ja puhtaasti hallussa. Kyllä minua harmittaa, jos en saa koskaa vietyä sitä sille tasolle, mille se kuuluisi... Jarrutus ennen käännöksiä sekä putkijarrutus ovat sellaisia asioita, mitkä meidän kannattaisi kyllä opetella, että saadaan käännökset entistäkin tiukemmiksi.

Lauantaina treenaamaan pääsi myös lainakoira-Tor. Torin kanssa huomasi hyvin, missä minun suurin puutteeni ohjauksessa on - katse ei pysy koirassa sitten millään, ja ohjaus ei ole päällä. Minulla kun on tapana juosta esteeltä toiselle ja olettaa koiran suorittavan ne myös (puutteelisesta ohjauksesta huolimatta). Tor tuli heti esteistä ohi, jos katseeni oli väärään suuntaan ja ohjausta ei ollut, Kun ne asiat olivat kunnossa, se meni juuri sinne minne ohjattiinkin. Ihmeellistä! ;)

Sunnuntaina Orm pääsi väliajalla vähän treenaamaan samoja pätkiä kuin Raivo. Irrotuksella sen saa hyvin irtoamaan esim. hypylle, mutta jos itse liikun paljon sen edellä, se ei enää irtoakaan sivusuunnassa, vaan tulee perässäni. Treenattavaa...

Varsinaiseen päivän toiseen treeniin pääsi kanssani sitten Hirmuinen. Koska se ei vielä osaa mitään, tehtiin vain pätkiä radasta. Sen kanssa pitäisi nyt välttää sitä, että kaahotan esteeltä toiselle: pitäisi luottaa siihen, että vaikka pysyn esteistä kauempana, liikesuunta vie sen kyllä oikeaan paikkaan. Hirmuinen on kyllä jotenkin tosi symppis, vaikkakin se käy vähän turhan kuumana radalla. No, intoa ei ainakaan puutu.

Kaikenkaikkiaan tehoviikonloppu oli kyllä nimensä veroinen. Nyt kun vain muistaisi sitten jatkossakin kaikki asiat, mitä taas opittiin (tai kerrattiin).