Tiistaina oltiin firman kanssa keilaamassa työajalla, en saanut kuin kolme kaatoa. Eilen tuli yksi kaato lisää, kun keilasin autollani (sillä äitini vanhalla) peuran nurin. Olin tulossa treenaamasta klo 23.30 aikoihin, kun auton eteen hyppäsi mutkan jälkeen ojasta peura. Onneksi tie oli sen verran liukas ja luminen että ylinopeutta ei ollut, vaan suurimmalla sallitulla (80 km/h) etenin.

Peura kierähti konepellin ja tuulilasin kautta matkustajan ikkunaan ja tömähti siitä maahan. Kun sain auton pysäytettyä peruutin katsomaan näkyykö peuraa, mutta ei sitä näkynyt. Taskulamppua ei ollut eikä tietenkään myöskään puhelinta. Koska valo ja puhelin puuttuivat, auto oli ajokunnossa eikä peuraa enää näkynyt, ajoin kotiin soittamaan hätäkeskukseen enkä alkanut keskellä yötä (maaseudulla nukutaan jo tähän aikaan) kolkuttelemaan kilometrin päässä olevan lähimmän talon ovea. Liikennettä tiellä ei pahemmin ole, joten seuraavan auton tuloon olisi voinut mennä tunti poikineen tuohon aikaan illasta. Hetken mietin lähteäkö Sanin tai Ormin kanssa katsomaan löytyykö peuraa, mutta ilman valoa ja lopetusvälineitä katsoin sen turhaksi.

Kotona sain vähän virtaa ladattua toiseen puhelimeen niin että pystyin oikeaan puhelimeeni soittamaan ja sen paikallistamaan. Sitten soitto hätäkeskukseen ja sinne tarkat tiedot tapahtumapaikasta, jotka hätäkeskus välitti poliisille. Poliisi soittikin muutaman minuutin kuluttua ja kyseli vielä tapahtumasta. Vähän jäi minulle epäselväksi, aikoivatko mennä tapahtumapaikalle vielä katsomaan.

Aamulla ajoin töihin paikan ohi, ja siellä olikin pellolla veri- ja raahausjälkiä ja poliisin nauha paikan vieressä. Harmittaa (ja ihmetyttää), etten peuraa silloin yöllä itse löytänyt :(. Jos puhelin olisi ollut mukana, olisi todennäköisesti tullut etsittyä sitä tarkemminkin, mutta ilman puhelinta tyydyin tarkistamaan tienvierustat vain auton ajovalojen valaisemalta osalta, että pääsin nopeasti kotiin soittamaan. Toivottavasti peura ei joutunut kitumaan, vaan kuoli nopeasti. Minulle ja koirille ei törmäys aiheuttanut mitään (osui sen verran auton sivuun, ettei tullut mitään äkkipysähdystä). Autokin säilyi tosi pienin vaurioin: matkustajanpuolen etulokarissa on melko pieni lommo. Ihmettelen, että ikkunat ja valot säilyivät ehjinä, vaikka peura näytti kahteenkin otteeseen olevan tulossa sisälle autoon ikkunan kautta. Onneksi olen niitä ihmisiä jotka eivät turhista murehdi, joten yön nukuin oikeinkin sikeästi.

Treenaamassa

Ennen keilaamista olin Lägin hallituksen kokouksessa, josta menin vielä hallille treenaamaan vkonlopun kisoja ajatellen. Agipuolella oli vielä treenit menossa, joten treenattiin äitini kanssa ensin vanhalla puolella Bimin, Kikun, Lantin ja Luigiin kanssa. Bim oli innokas kuten aina, myös Luigii meni oikein mukavasti. Bim teki puomia, keinua ja putkea, Luigii pääsi niiden lisäksi myös kepeille. Kikun kanssa treenattiin lähinnä puolikkaita keppejä, jotka se osaa hakea itseasiassa aika hyvin. Vauhtikin oli puolikkailla ihan kohdallaan. Lantti meni puomia ja keppejä. Lantti ei keppejä pahemmin osaa hakea. Puomilla se tarjosi ihan itse 2on2offia, mikä oli melkoinen yllätys. Tosin vielä se ei malta oikein odottaa vapautuskäskyä.

Kun agipuolen treenit loppuivat, siirryttiin sinne. Tehtiin allaolevaa rataa, jossa oli tarkoitus treenata syli- ja poispäinkäännöksiä.

Äitini meni Lantin ja Sanin kanssa. Tuli hyvin harvinaisen selväksi, että ne eivät osaa oikeastaan mitään. Sylikäännöksen Sani vielä meni, mutta se poispäinkäännös... Lantti ei osannut edes sylkkäriä. Kumpikaan ei osaa myöskään pujotella väärältä puolelta. Lantin kanssa otettiin yksittäisenä esteenä myös A:ta. Sen se meni ihan hyvin, mutta saa nähdä minkälaisia kontaktiloikkia nähdään taas kisoissa...

Minä treenasin Raivon ja Ormin kanssa. Raivo meni tuon 18 esteen radan sylkkäreineen ja poispäinkäännöksin kuin vettä vaan. On se vaan helppoa (ja ihanaa) ohjata koiraa, joka jotain osaakin! :) Vauhtia oli aivan valtavasti, joten olen TODELLA tyytyväinen.

Ormin kanssa otettiin ensin minirimoilla esteet 1-7 sylkkärin (4-5) kera. Se onnistui hyvin. Kun nostettiin rimat maksikorkeuteen, sylkkäri ei enää toiminut... Poispäinkäännös (11-12) ei onnistunut ollenkaan, lisäksi kerran se karkasi (!) putkeen väärään aikaan. Kepeille sen sai sylkkärillä lähetettyä itseasiassa melko hyvin, joten siihen olin tyytyväinen. Tyytyväinen olin toki myös siihen, että se oli todella innokas. Se ihan paras vireys ei vielä kovin pitkään kestä (ja latistuu esim. virheestä), mutta tuntuu siltä kuin oltaisiin edelleen menty eteenpäin. Treenaamista vaan on vielä niin perskeleesti...