Viikonloppu meni Ormin kanssa mejäillessä. Tavoitteena oli tietenkin se toinen ykköstulos ja voittajaluokkaan nousu, mutta ylikuuma sää verotti puhtia sen verran, että jäljellä tuli yksi hukka ja tulos AVO2 / 37 p. Orm kyllä jäljesti kuulemma tosi hyvin, mutta kerran tuli väsy ja aloitettiin matka puhtaalta jäljeltä. Äidin kanssa oli taas se työnjako, että hän toimii koiranohjaajana ja minä oppaana. Minulla ei hermorakenne kestä koiran perässä metsässä kulkemista - etenkään silloin, jos näen merkeistä missä jälki kulkee ja koira ei mene jäljen päällä. No, Orm on niin jälkitarkka, että sen kanssa yleensä kyllä jäljellä pysyy.
Jäljen päällä pysyy myös meidän ihana pieni Hirmuinen. Se meni äitini kanssa edellä opastamallani jäljellä samalla kun purin sitä (oikeaan suuntaan). Ensimmäisen osuuden jälkeen he katosivat näköpiiristäni, sillä Hirmuinen meni jälkeä eteenpäin kuin juna ja minä jäin merkkejä kerätessäni kovasti jälkeen. Pitäisi näköjään sekin saada joskus kokeeseen. On se melkolailla nimensä (T-T Timantti) veroinen kultakimpale.
Raivo pääsi myös yhtä jälkeä purkamaan. Se menee kanssa pilkun tarkasti juuri siinä missä jälki kulkee. Valitettavasti se on vähän liiankin tarkka, joten vähän vauhtia kaivattaisiin toimintaan vielä lisää. Jos kokeessa käytettäisiin kolmen metrin liinaa se menisi hyvin, mutta kuuden metrin päässä ohjaajasta jäljestäminen on sille vielä liian jännittävää.
Agitreeniä
Viime viikolla käytiin peräti kahdesti :0 treenaamassa. Tiistaina treenattiin kaikkien (Orm, Tiri, Raivo, Hirmuinen) kanssa kontakteja. Torstaina treenasin Raivon ja Ormin kanssa 22 esteen rataa, jota teetin vetämissäni treeneissä. Raivo oli jälleen aivan uskomattoman taitava - muutamassa kohdassa tosin irtosi liiankin hyvin. Keppien kanssa oli yllättäen ongelmia, kun kepit olivat aidan lähellä ja suoritettiin suoraan sitä kohti. Normaalisti se on tosi varma pujottelija, mutta nyt piti olla keppien vieressä että sain sen suorittamaan ne loppuun asti.
Orm irtosi myös tosi mukavasti. Kaikkein iloisin yllätys oli kuitenkin se, että se kesti backlapin. Meillä on sylkkäreiden, poispäinkääntöjen ja backlapien kanssa ollut aina vähän ongelmia, mutta nyt se meni sen heti kuin vettä vaan.
Koska kello oli jo reippaasti yli 22 kun päästiin treenaamaan, Tiri ei haukkumisensa takia muuta kuin käväissyt radalla. Treenattiin paikallaoloa, puomin kontaktia ja keppejä.
Kommentit