Tänään pääsin töihin vasta reilusti kymmenen jälkeen, sillä aamuaskareet venyivät vähän turhan pitkiksi. Ottaa päähän, sillä olin juuri tasoittanut työaikasaldon niin, ettei ollut kuin 20 minuuttia plussaa. Nyt on sitten yli tunti miinusta, eikä paljoakaan päiviä sen tasoittamiseen.

Meidän piti tehdä koirien kanssa vajaan puolen tunnin aamulenkki lähimetsässä, mutta Kiihko oli lenkin pituudesta eri mieltä. Se katosi jo ennen kuin päästiin metsään, joten lenkkeiltiin ilman sitä. Kun tultiin takaisin omille tiluksille se tuli hetkeksi meidän mukaan, mutta katosi taas kuin pieru saharaan. Huutelin ja huutelin, muttei näkynyt. Kävin sisällä hakemassa puhelimen ja koirien hihnat, ja lähdettiin muiden kanssa Kikua etsimään.

Rämmin umpihangessa koirien perässä, sillä ne menivät sen näköisinä, kuin olisivat tienneet missä Kiku on. Kikua ei kuitenkaan löytynyt, vaan ainoastaan yksi pupu. Sani bongasi sen ja oli lähdössä perään, mutta uskoi kun kielsin. Otettiin sitten suunnaksi metsän toisella laidalla sijaitsevat luolastot. Kun oltiin melkein luolilla, Kiku viiletti minun ohitseni kovalla vauhdilla ja katosi taas. Käännyttiin muiden kanssa takaisin kotia kohti, ja hieman ennen kotipihaa Kiku juoksi taas kieli roikkuen meidän perässämme.

En tiedä missä se oli 1,5 tuntia seikkaillut, mutta ainakaan mitään jälkiä sillä ei naamassa tai muuallakaan ollut. Ketulta se haisi, mutta niin haisee toisaalta Raivokin, sillä se pyöriskelee aina lenkeillä ketunpissassa.

Enää kolme aamua

Työpäivät käyvät vähiin, sillä maanantain pitäisi olla viimeinen työpäivä. Irtisanomisilmoituksen pitäisi tulla silloin aamupäivällä, joten ajattelin ottaa koirat kyytiin ja lähteä heti lapun käteen saatuani hallille treenaamaan.

Tämä viikko on töissä mennyt lähinnä paikkoja järjestellen. Vielä riittää siivottavaa ja mm. koneen tyhjennys on vielä tekemättä. Jotain pieniä työtehtäviäni olen saanut jaettua eteenpäin ja alueella tarvittavia materiaaleja tallennettua paikkaan, mistä ne ovat kaikkien saatavilla. Kaikilla täällä meillä on edessä irtisanominen tai siirto toiselle paikkakunnalle, joten osalla on hieman ristiriitaiset tunteet asian suhteen. Minä olen onneksi hyvinkin tyytyväinen omaan tilanteeseeni, joten lähinnä vain lasken aamukammasta päiviä hetkeen, jolloin koittaa vapaus vähäksi aikaa.

Tajusin juuri, että voin vaikka yrittää pestautua jollekin lammastilalle apulaiseksi perehtyäkseni paremmin lampaiden sielunelämään ;). Yhdelle paimennuskurssille jo ilmoittauduin. Ensimmäisenä starttaan kuitenkin käyntiin Kiri Kuntoon -projektin, jonka tarkoituksena on pudottaa elopainoni siedettäviin lukemiin ja saada kunto kohdalleen, kun se vielä on mahdollista ennen totaalista rupsahtamista. Lehtiä ja kirjoja olisi kiva pitkästä aikaa ehtiä lukemaan. Koti pitäisi saada kerrankin kuntoon. Ja agilityn (ja tokon?) treenaamiseen pitäisi kerrankin olla kunnolla aikaa :). Tekemistä on niin paljon, että minun on varmaan pakko tehdä itselleni lukujärjestys jääkaapin oveen, että tulen kaikesta selviämään. Kysymys vain kuuluu, että kuinka mielekästä on paluu työelämään enää sen jälkeen, kun on vapautta päässyt maistamaan...