Tänään käytiin taas treenaamassa hallilla. Minulla oli mukana taas viisikko (Bim, Raivo, Sani, Kiihko, Orm) ja treenaamassa olivat myös Pihlajamäen Satu ja Mira + koiransa Pipa, Poppana, Liisa ja Nero. Hallilla oli valmiina melkoista pyöritystä sisältänyt 20 esteen rata, joten treenattiin sitä.

Kikun kanssa aloitettiin ja jämähdettiin jo nelosesteelle, kun se ei osannut hakea melko vaikeasta kulmasta takaaleikkauksella putkea. Muutenkin sillä oli ajatukset vähän jossain muualla kuin agilityssä. Sen jälkeen kun kerran turhaantuneena suutuin sille, siihen tuli kuitenkin kummasti lisää vauhtia. Pitää muistaa kisoissa. Kepit eivät meinanneet sujua väärältä puolelta, mutta lopulta saatiin ne tehtyä. Renkaalla oli taas mystisiä ongelmia.

Raivo meni radan ihan hienosti, paitsi että se haki putkea taas vähän turhan ahnaasti ja ehti mennä sinne väärään aikaan. Sani pääsi radalle Miran kanssa, ja meni oikein hyvin. Raivon kanssa treenattiin erikseen myös puomia, se oli myös hyvä, vaikka puomi olikin siirretty ihan seinään kiinni.

Ormin kanssa tökkäsi kolmannelle esteelle, muurille. Jos se pääsee menemään muurin täysin suoraan, siinä ei ole ongelmia. Jos muurin jälkeen pitää kääntyä, se katsoo minua ja osuu muuriin joka kerta. Renkaalla otettiin kolme toistoa, ne se meni ihan ok. Keppejä yritettiin väärältä puolelta, tänään ei taas sujunut. Oikealta puolelta kepit ja niiden hakeminen ok. Pussia otettiin Sadun ja Miran avustuksella, ja se menikin tänään hyvin. Mira veti hihnalla lelun pussista läpi ja Orm meni vauhdilla perässä. Näköjään tarvitaan kolme henkilöä kunnon pussitreeneihin. Vaikka hieman ketuttikin esim. tuo keppien ja muurin tökkiminen, niin täytyy myöntää, että hyvä mieli jäi siitä, että Orm kestää minun ketutuksen. Vielä kesällä se minun suuttuessani/harmistuessani alkoi sijaistoimintona haistelemaan maata, mutta nyt se kestää hyvin, vaikka minulla hieman pää sauhuaisikin. Hyvä mieli jäi juuri tuon paineensiedon kasvamisen ja pussitreenin takia.

Bim ei päässyt tänään treenaamaan, sillä se kaivoi taas kerran namit kassista sillä aikaa kun olin tankkaamassa. Onneksi tulin ajoissa paikalle, eikä se saanut kuin osan syötyä. Hajuaisti sillä pelaa näköjään edelleen hyvin. Se on erikoistunut tuohon makupalojen kaivamiseen kassista, enkä minä sitä ikinä muista. Rangaistukseksi se ei päässyt sitten ollenkaan treenaamaan (tiedetään, ei se sitä siihen yhdistä, mutta kuitenkin).

Treenien jälkeen mentiin vielä isäni luo lenkille. Orm kulki koko matkan jäätynyt hauenpää suussaan. Se oli löytänyt ilmeisesti isäni kalanperkuupaikan. Lenkin loppuvaiheilla koirat ajoivat liikkeelle jonkun ison ruskean linnun, jonka siipien väli oli varmaan pari metriä. Sen jälkeen pidin koirat loppumatkan kyllä visusti lähelläni, koska en halunnut niiden päätyvän minkään haukan tms. ruuaksi.