Elvi haastoi Ormin kertomaan totuuksia itsestään. Tässäpä ne vihdoin tulevat ;).

1. Mulla on monta omaa lammasta. Nuo minun lampaani ovat sellaisia tavalllista pienempiä. Ne tulevat lenkeillä minun ja emännän mukaan, ja minun pitää niitä tietenkin paimentaa, kun ei ne muuten pysy joukossa. Olen kuullut puhuttavan jostain tyhmemmistä lammaslajeista. Nuo minun lampaani kuuluvat aivan varmasti siihen tyhmimpään lajiin. Ei ne niinku ymmärrä että niiden kuuluu kulkea kimpassa mun paimennukseni mukaan, vaan ne vaan kulkee turpa maassa ihan missä sattuu.

2. Mä olen nähnyt myös fiksumpia lampaita. Ne on sellaisia isompia ja karvaisempia. Niiden ympärillä kun pyörii, ne menee nätisti nippuun ja liikkuu sinne minne niitä kuljettaa. Lisäksi ne jättää jälkeensä sellaisia hyviä pyöreitä nameja. Ne ei ilmeisesti jaksa itse syödä niitä kaikkia?

3. Olen oikeakätinen. Kun mä paimennan mä pyörin aina vaan oikeaan. Emäntä pelkää että mä pökerryn siihen pyörimiseen.

4. Mä olen aivan hulluna hanskoihin. Mä teen melkein mitä vaan, että saan roikkua hanskassa. Parasta on, kun hanska on emännän kädessä. Kun mä silloin tartun siihen, emäntä päästelee jänniä ääniä. Se on niin ilonen, kun mä olen niin aktiivinen.

5. Mä olen nopea oppimaan. Ei toi emäntä saa mulle mitään opetettua, mutta onneksi sen ei tarvitse. Mä vaan katon mitä noi mun lampaat tekee ja teen perässä. 

6. Mä olen maailman nopein hihnansyöjä. Mulla on meriitteinä jo ainakin 20 katkottua hihnaa. Enemmänkin olisi, jos toi emäntä ei aina keskeyttäis mun puuhia. Lisäksi se käyttää niitä samoja hihnoja, joten parhaimmillaan olen saman hihnan poikkassut viisi kertaa. Se ei niinku ymmärrä, että en mä halua olla sidottuna missään kentän laidalla, vaan mä haluan toimintaa! Varsinkin silloin, kun se on jossain agilitykentällä ja syöttää mun nameja lampaille. Ne namit on mun, se kenttä on mun, ne esteet on mun ja se emäntä on mun! Ja ne lampaat on mun.

7. Mä tykkään sisustamisesta. Mä olen tuunannut meidän sohvan niin että jousien tyylikäs mattaharmaa tulee paremmin esille pehmusteiden alta. Sitten mä olen pyöristänyt kaikkien pöytälevyjen terävät kulmat. Niihinhän voi vaikka loukata itsensä. Sitten meillä on jotain sellaista turhaa kuten kenkäteline, jonka mä olen yrittänyt pilkkoa sopiviksi sytytyspäreiksi, kun ei toi emäntä saa normaalipuilla saunaan tulia. Jotain johtojakin on joskus mun suuhun joutunut, kun mä luulin niitä lakunaruiksi.