Tämä viikonloppu meni parsoneiden agilityleirillä Tuorlassa. Minulla oli Tirin kanssa lauantaina Niina-Liina Linnan ja sunnuntaina Noora Salosen vetämä koulutus. Äiti treenasi molempina päivinä Kiihkon kanssa. Vapaa-ajanongelmia ei ollut, sillä omien treenieni jälkeen vedin useamman tunnin putkeen mölliryhmien koulutuksia. Koirista meillä oli mukana Bim, Raivo, Orm, Kiku ja Tiri. Muut koirat ja pennut olivat veljeni hoidossa.

Lauantain radalla meillä suurimmat ongelmat tulivat kohdassa, jossa koira piti ensin vetää hypyn oikealle puolen ja sitten kääntää hypylle. Raivohan lukee tuollaisia kohtia minun pienimmästäkin vihjeestäni, mutta Tirin kanssa minun piti olla aika kaukana esteen sivussa, sillä muuten se kääntyi koko ajan esteen väärälle puolen. Varsinkin lopussa alkoi tulla ongelmia myös putken kuolleeseen kulmaan menossa, mutta sen pistän ainakin osittain väsymyksen piiriin, sillä nämä olivat Tirille ensimmäiset kunnon treenit sitten joulukuun. Muuten meno oli kyllä ihan hyvää ja vauhtia (sekä ääntä) riitti.

Tämän päivän radalla eniten varmaan treenattiin neljää ensimmäistä hyppyä, jotka tehtiin kolmannen-neljännen hypyn välistä käsin. Aluksi en luottanut siihen että Tiri kääntyy ja hyppää toisena esteenä olleen renkaan, mutta kyllähän se sen meni oikein hyvin. Itselläni oli ongelmia käännösten ajoituksen ja suunnan kanssa, mutta lopulta saatiin ne Nooran avustuksella menemään ihan kohtuullisesti. Treenattiin myös pakkovalssia vauhdikkaamman pätkän päätteeksi, sillä tuo valssaaminen ei minulta aina ihan luonnistu. Johtuisikohan siitä, että treeneissäkin yritän aina välttää valssaamista... Tiri irtosi tosi hyvin eteen ja sivulle, joten siinä suhteessa pitäisi kyllä vain kisoissakin yrittää luottaa siihen, eikä yrittää viedä sitä joka esteelle. Kepit eivät tänään sujuneet väärältä puolelta ollenkaan, pitää ottaa ne oikein tehotreeniin ennen ensi vkonloppua. Vauhtia (ja ääntä) riitti tänäänkin. On se vaan kiva koira :). Äiti ja Satu tosin olivat perjantaina sitä mieltä, ettei niin rumaa koiraa kehtaa leirille ottaa mukaan. Sillä on nykyisin täysin pystyt korvat, nyt pentujen jälkeen se on menettänyt kaiken pohjavillan, mutsi on nyppinyt sen pään (kaljuksi) ja leikannut mahakarvat isojen, roikkuvien tissien vierestä. Jäljelläolevat karvat roikkuvat selässä ja kyljissä kuin laamalla. Ihan heti ei uskoisi, että sillä on näyttelyistä pari ERIä... Tosin kyllä se trimmattuna ja korvat aseteltuna oikeasti näyttää ihan parsonilta.

Treenejä vetäessä oli tosi kiva nähdä paljon lupaavia agilitykoiran ja -ohjaajan alkuja. Minulla oli tosiaan möllitason koirakoita koulutettavana, mutta ihan pelkästään möllitason treenejä ei tehty, kun ajattelin ohjaajille olevan tylsää, jos tehdään vaan yksittäisiä esteitä ja muutaman esteen suoria / käyriä. Opeteltiin sitten vähän vaikeampia kuvioitakin, ja kaikki menivät tosi hienosti. Hyvin koirat jaksoivat vielä sunnuntainakin treenata, vaikka leiri on tunnetusti rankka kokemus etenkin kokemattomammille koirille. Todennäköisesti niin koirat kuin ohjaajatkin nukkuvat ensi yön hyvin sikeästi. Minä ainakin nukun ;).