Meillä oli eilen torstaina Lägin valmennusryhmän treenikisat, ja olimme mukana Tirin kanssa. Tiri oli taas mahdottoman innokas, mutta nykyään se ei enää vedä niin ylikierroksille, että keskittyminen kärsisi. Jopa kepit mentiin puhtaasti! Tosin vedin kepit edelleen itse niiden oikealla puolella, koska sen verran olen kilpailuviettinen, etten viitsinyt antaa muille tasoitusta viemällä keppejä "väärältä" puolen, jolloin virheen mahdollisuus on suurempi...

Tällä kertaa suurin ongelma radalla olivat HOUSUNI ;). Liian löysät housut eivät meinanneet pysyä ylhäällä, joten jouduin niitä korjailemaan useampaan otteeseen. Yritä siinä sitten ohjata, kun on molemmat kädet kiinni housunkauluksessa... Tiri sinkosi esteeltä 12 puomille, ennen kuin ehdin irrottaa käsiäni housuista. No, ainakin se irtoaa hyvin kontaktiesteille. Ei siis tulosta meille tällä kertaa. Samat housut aiheuttivat ongelmia muuten jo toukokuussa Riihimäen kisoissa, mutta en sitten ottanut siitä opikseni, vaan piti edelleen kokeilla, pysyisivätkö ne tällä kertaa paremmin ylhäällä.

Päivän rata näytti tältä:

Kisojen jälkeen menin vielä pururadalle lenkkeilyttämään koiria. Bimin ja Ormin kanssa teimme vain vajaan kahden kilometrin lenkin. Bim olisi varmasti halunnut lenkkeillä pidempäänkin, mutta en viitsinyt jättää Ormia yksin autoon, ja koko viiden koiran lauman kanssa pururadalle on viitsinyt lähteä. Sen jälkeen lähdin n. kuuden kilometrin lenkille Tirin, Raivon ja Kiihkon kanssa. Raivo oli koko matkan vapaana, mutta metsästysviettisemmät ja arvaamattomammat Tiri ja Kiihko joutuivat tyytymään flexilenkkeilyyn, kun en halunnut ottaa riskiä, että ne mahdollisesti kävisivät haukkumassa mutkan takaa ilmestyville muille lenkkeilijöille. Koska muita lenkkeilijöitä ei koko pururadalla näkynyt, pääsivät nekin loppumatkasta vapaaksi. Kyllä niillä olikin hauskaa! Juostiin niiden kanssa kilpaa useita pätkiä, ja kun minä vedin henkeä ne juoksuttivat toisiaan. Kiihko vetää kyllä niin lujaa, että jos se saa osankaan tuosta vauhdista agiradalle, niin muilla tulee kyllä olemaan tekemistä...

Sitten Ormista

Orpulasta on tullut aivan ihana pieni mies. Se on kyllä tällä hetkellä juuri sellainen koira mitä haettiinkin: rohkea, omatoiminen, helposti syttyvä, nopeasti oppiva, valtavan työmotivaation omaava, kovapäinen... Tässä meidän lauman pohjimmaisena ei mikään kovin herkkä ja arka yksilö pärjäisi, mutta Orm ei onneksi ole sellainen. Toivottavasti säilyy jatkossakin yhtä ihanana, vaikka kyllähän jo yksi eläinlääkärikin ehti pelotella, että "tämän koiran kanssa voi kyllä vielä tulla ongelmia, on se sen verran kova luu". Kyllä siitä varmaan saisi aika pian ongelmakoiran, jos alkaisi luovuttamaan asioissa sen kanssa. Sillä on tällä hetkellä silmätippakuuri, joten tippoja pitää laittaa 2-3 krt päivässä. Aluksi tippojen laitto oli melkoista painimista, mutta nyt se seisoo aivan hievahtamatta paikallaan, kun tietää, että niin homma on nopeammin ohi ja siitä saa vielä kunnon palkankin. Pienempänä pentuna se oli hieman rasittava, sillä sen piti koko ajan tehdä jotain: järsiä johtoja, repiä patjoja, kuljettaa tavaroita paikasta toiseen... Parsonit ovat yleensä olleet sellaisia, että ne riehuvat täysillä aikansa, ja sitten sammuvat kuin kynttilät. Tämä ei riehunut (mitä nyt Kiihkon kanssa paini), mutta ei kyllä sammunutkaan... Lisäksi se oli niin pänkki ja tottelematon, että hieman kyllä hirvitti mitä on tullut hankittua. Mutta enää ei hirvitä :).

Tässä vielä kuvia Ormin ja veljensä Roihun eilisistä leikeistä Lägin hallilla: