Tänään käytiin koirien kanssa lenkkeilemässä äitini luona. Koska äitini oli vetämässä toko- ja agilitytreenejä kasvateilleen, minä otin hänenkin koiransa lenkkeilemään. Jopa Zora suostui lähtemään lenkille, vaikka nykyään se on yleensä jättänyt lenkkeilyt väliin, jos paikalla on paljon muita koiria. Siitä me sitten lähdettiin umpihankeen rämpimään; minä, kahdeksan parsonia ja yksi bordercollie.

Lenkki oli melkoista umpihankikelausta koko matkan. Osan matkasta lunta oli minun polveeni asti, välillä enemmänkin. Orm pitkine koipineen sekä yli-innokas Kiihko tekivät tietä meille muille, jotka rämmimme perässä. Puolessa välissä matkaa löydettiin itsemme onneksi pieneltä hiekkatieltä, jossa lunta ei ollut kuin puoleen sääreen. Sieltä jouduimme kuitenkin poistumaan jonkin ajan kuluttua takaisin umpihankeen. Siinä vaiheessa eivät enää Orm ja Kiihkokaan jaksaneet aurata tietä, vaan minä jouduin veturiksi. Jossain vaiheessa löydettiin takaisin menomatkalla auratulle uralle, jonka jälkeen nuoret pojat Kiihko, Raivo ja Orm saivat taas vauhtia töppösiin.

Hiukan säälitti matkalla koiria katsellessa, kun ne joutuivat tekemään tosi kovasti töitä itseään korkeammassa hangessa kulkiessaan. Erityisesti pelkäsin, että Bimin pumppu pettää sellaisessa rääkissä. Bimillä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, vaan suurimmat ongelmat oli jättipullukka-Luigiilla, joka jäi jatkuvasti mahastaan minun jalanjälkiini kiinni.

Nyt ollaan kotona ja koirat nauttivat ruokalevosta sikeässä unessa. Jopa Orpula on kerrankin rauhoittunut :). Minä odottelen, että pullataikina kohoaa ja pääsen nauttimaan laskiaispullista. Sitä ennen pitää katsoa Hurtta ja Stara, että pääsee seuraamaan muutamien tuttujen kouluttajien aikaansaannoksia. Tosi mukavia koiria näyttäisi ohjelmassa ainakin olevan.