Tänään lenkkimme (mukana Bim, Luigii, Raivo, Kiihko, Orm) kulki yhden autiotalon liepeiltä. Kun oltiin päästy jo pitkän matkaa talon ohi, huomasin Raivon ja Luigiin puuttuvan joukosta. Ei muuta kuin takaisin etsimään niitä. Raivo tulikin talon sisältä kun huutelin, mutta Luigiita ei näy eikä kuulu. Myös muut koirat pomppivat sisälle taloon, joka oli täynnä kaikkea ryönää ja jopa lasinsiruja. Että ketutti! Lopulta tarpeeksi karjuttuani Luigii tuli likaisena jostain talon alta. Kun lähdettin pois talolta, Kiihko sinkosi talon alle ja se jäi vuorostaan sinne. Ajattelin, että saa jäädä sinne jos haluaa, joten me muut jatkoimme vihdoin matkaa. Kiihkokin tuli sitten noin viiden minuutin kuluttua perästä hyvin tyytyväisen näköisenä. En tiedä mitä riistaa siellä talon alla mahtoi olla, mutta ilmeisesti mitään ei saatu kiinni, kun ei ollut puremajälkiä kenelläkään.

Taloista puheenollen; tänään taas tuli mieleen, kuinka tyytyväinen olen tämän talon ostettuani. Aivan uskomaton elämänlaatu kerrostaloasumiseen verrattuna! Talo on myös sen verran pieni (toki juuri sopiva minulle ja koirille), että asumiskustannukset eivät päätä huimaa. Sähkölasku on 23,50 euroa kuussa, likakaivon joutuu tyhjentämään näköjään vain reilun kahden vuoden välein ja lämmitysöljyäkin menee hämmästyttävän vähän. Öljyä tuli vuosi sitten n. 1000 litraa (paljon enempää säiliöön ei ilmeisesti mahdukaan), ja vielä on öljyä 1/3 säiliöllistä jäljellä. Toki remontteja (isojakin) on lähivuosina varmasti luvassa, mutta se on kuitenkin aika pieni hinta tästä ihanuudesta :). Koiratkin tykkäävät, kun pihalla on tilaa temmeltää.