Ostin huomisiksi makupaloiksi kaupassa tarjouksessa olleet munuaisen ja sydämen. Munuaisesta tuli vieno tuoksahdus jo kun laitoin sen kaupassa kassahihnalle, mutten asiaa sen kummemmin ajatellut. Kun olin sitten kotona heittämässä sitä kiehumaan, oli lemu melkoinen. En tiedä onko se pilaantunut vai mikä sitä vaivaa, mutta ei mun mielestä munuaiset yleensä sentään NOIN pahalta ole haisseet. No, siellä se nyt silti kiehuu sydämen kanssa samassa kattilassa, ja koko kämppä haisee järkyttävältä.

Äitini käski vähitellen laittamaan pakastimen päälle, sillä hirvenmetsästyskauden alettua on tiedossa taas kamalat määrät lihaa ja elimiä tutuilta saatuina. Koirat tykkää! Tänään annoin niille ruuaksi raakoja lampaan kurkkutorvia. Raivo ja Orm söivät omansa alta aikayksikön, mutta Bimillä, Kiihkolla ja Sanilla (!) vähän kesti niiden syömisen kanssa. Kiihkokin pääsi kuitenkin melko pian vauhtiin, joten kaikki pojat söivät sitten useammat torvet, Orm nopeimpana ja isoimpana kaikkein eniten. Hitaasti kurkkutorvia mupeltaneet Bim ja Sani saivat tyytyä yhteen kappaleeseen kumpikin.

Tänään päivä meni kisoissa Kirkkonummella. Tiri ja Lantti starttasivat kakkosten radalle, joka oli ihan mukava, muttei kuitenkaan mikään läpihuutojuttu. Lantti teki niin puomin kuin A:nkin kontaktin, mutta puomin jälkeen se sinkosi suoraan edessä olevalle hypylle, kun olisi pitänyt kääntyä vieressä nököttävään putkeen. Muuten rata meni kuitenkin ihan ok, ja kun tosiaan kontaktitkin onnistuivat, niin ei voi olla kovin pahoillaan. Tiri lähti radalle taas intoa puhkuen. Puomilta tuli niukasti kontaktivirhe ja kepeillä jouduttiin korjaamaan kaksi vikaa keppiä, joten tulos oli 10 vp. Mutta on se vaan ihanaa, kun koira on niin innoissaan :).

Kolmosten rata vaikutti melko haastavalta, eikä puhtaita nollia mitenkään hirveästi tullutkaan: mineissä kolme, medeissä kuusi ja makseissa kaksi. Sani tuli yhdestä hypystä ohi, jonka lisäksi tuli yliaikaa kolmisen sekuntia (!). Raivo meni radalla kuin juna, ja kaikki ennakkoon vaikeina pitämäni kohdat menivät kuin vettä vaan. Se oli varmaan opetellut numerot radan reunalta käsin :p. Tosiasiassa se taisi vain mennä suoraan sinne minne vartaloni osoitti, ja tällä kertaa onnistuin pitämään vartalon koko ajan oikeaan suuntaan. Ohjasin sitä koko radan takaata käsin, sillä jostain syystä en taas uskaltanut yhtään vedättää sitä. No, ihan hyvä näin; tuloksena nolla ja kakkossija neljä sadasosaa voittajalle hävinneenä. Huomenna kisataan sitten Purinalla.