Tänään törmättiin koirien kanssa kevään toiseen kyyhyn. Ihmettelin kun Kiku lähti yhtä äkkiä vähän pelästyneen näköisenä toiseen suuntaan kuin mihin oltiin kulkemassa, ja kyyhän siinä oli melkein minun jaloissani, pää pystyssä kulkemassa onneksi minusta poispäin. Kiku näköjään muisti, että tuollaisen otuksen lähelle ei kannata päätään tunkea. Muutkaan koirat eivät siitä olleet kiinnostuneita, vaan sain ohjattua ne käärmeen ohi uudelle reitille.

Tehtiin pitkä lenkki, jonka aikana nähtiin myös peura ja jänis. Koirat haistoivat peuran mutta eivät onneksi sitä nähneet, joten se jatkoi matkaa rauhassa ilman perskärpäsiä. Jäniksen saivat näköpiiriinsä Kiku ja Sani, jotka juoksivatkin sen jäljissä hyvän matkaa. En taaskaan viitsinyt kutsua niitä takaisin, sillä kaikki juokseminen mitä Sani tekee on vain plussaa sen painonpudotusohjelmalle.

Pennut ovat kasvaneet kovasti ja nyt ne alkavat olla siinä ihanimmassa vaiheessa. Vielä ei ole aivan selvää kumpi nartuista on Hirmuinen, mutta jotain aavistuksia on jo olemassa. Tänään olin äitini luona taas pentuja ihailemassa.

Agilityesteitä koirat eivät ole nähneet sunnuntain jälkeen, mutta minä olen ma ja ti ollut kentällä kouluttajan ominaisuudessa. Huomenna pitäisi mennä sitten vihdoin treenaamaan. Katsotaan jos vaikka Tiri pääsisi myös :). Ajattelin ilmoittaa sen Stadi Gameseihin, joten vähän kai pitäisi yrittää treenata ennen sitä.